19 Nov 2013

Päiväretki mielenterveyssairaalaan

Miltä näyttää argentiinalainen mielenterveyssairaala? Mun yks espanjalainen vaihtarikaveri opiskelee sosiaalityöntekijäksi ja osa sen oppitunneista pidetään Romeron mielenterveyssairaalassa kolmen vartin bussimatkan päässä La Platan keskustasta. Kaveri kertoi että paikka on ihan erilainen kuin eurooppalaiset mielenterveysklinikat (tai siis paikat, joissa kokopäiväiset mielenterveyspotilaat asuvat) noin yleensä, mistä mun antropologin vaisto tietysti innostui - sairaalaan oli ehdottomasti päästävä tutustumaan. Viime viikolla sattui viimein aikataulut sopimaan yhteen niin että lähdettiin kolmen hengen voimin päiväretkelle sinne, minne kaikista köyhimmät psykiatrisen avun tarpeessa olevat sijoitetaan.

Kyseessä on siis julkinen, kokopäiväisen mielenterveyspotilaiden hoitoyksikkö. Argentiinassa julkinen terveydenhuolto on kaikille ilmaista, mutta sen toimivuudesta ja tasokkuudesta voi keskustella. Meillä kävi tosi hyvä tuuri, koska päästiin paikkojen katsastamisen ja asukkaiden kanssa puhumisen lisäksi haastattelemaan erästä työntekijää, joka kertoi yllättävän avoimesti sairaalan historiasta ja monista rahoituksen ja eri instanssien yhteistyön epätoimivuudesta. Rahaa ei arvattavastikaan ole, sillä sitä joko ei myönnetä tai se katoaa jonnekin välikäsien rattaisiin. Potilaiden inhimillisen arkipäivän järjestemisestä ollaan sairaalan sisällä montaa mieltä. Eräiden lääkäreiden mielestä olisi parempi pitää potilaat jatkuvasti sisätiloissa, sillä kaikenlaisen toiminnan ja ulkoilun järjestäminen on vaivalloista. Sairaalassa työskentelee kuitenkin myös sosiaalityöntekijöitä, joiden oma-aloitteisuuden ansiosta asukkaille on nykyään säännöllisiä aktiviteetteja, joihin tosin kaikki potilaat eivät saa ottaa osaa - päätösvalta on edelleen lääkäreillä.

Sairaalan tilat tosiaan poikkeavat eurooppalaisesta mielikuvasta. Sairaala koostuu monesta eri asuinrakennuksesta (naiset ja miehet erikseen) sekä vastikään kunnostetusta, kaikille asukkaille avoinna olevasta päiväkeskuksesta. Ensimmäiset kuvat ovat kyseisestä remontoidusta päiväkeskuksesta - sen keittiöstä, ruokatiloista ja kirjahyllystä, jossa nököttää edellisten asukkaiden potilastiedot kansioissaan. Käytännössä sairaala-alueelle pääsee kuka tahansa ja täten potilastiedotkin ovat kaikille avoimia. Suurin osa potilaista on sellaisia, joilla ei ole mitään paikkaa minne mennä, he ovat usein perheettömiä ja kaikista alimmista yhteiskuntaluokista, joten millään ei oikeastaan edes ole mitään väliä...

Vakituisia asukkaita (käytännössä kaikki asukkaat - kuka sairaalaan päätyy, myös yleensä jää sinne loppuelämäkseen) on noin 700. Jokaisessa nukkumatilassa (muistuttivat isoja halleja) on kussakin neljäkymmentä sänkyä vierivieressä ja jokaista neljääkymmentä potilasta kohti on yksi valvoja. Yhden asuinrakennuksen aidatulla piha-alueella pystyy vapaasti ulkoilemaan. Toki aita ei ole mitään pitävintä sorttia, että sen puoleen pakoon pääsee halutessaan ja säännöllisin väliajoin asukkaita lähteekin seikkailemaan sairaalakompleksin ulkopuolelle. Vankilatunnelman aita silti onnistuu luomaan.

'unelmointi ei maksa mitään muuta kuin aikaa.'
rakennuksen kyltissä lukee 'kunnossapito'. hmm.
servicio de alcoholismo
Vierailu oli hyvin opettavainen ja mielenkiintoinen, mutta tietysti myös melkoisen masentava. En tiedä, voiko tämän paikan perusteella yleistää mitään Argentiinan terveydenhuoltoon liittyvää, mutta ainakaan mun kämppisten aiheeseen liittyvät kommentit eivät kauheesti toiveita nostattaneet. Lähinnä tässä alkaa toivomaan, etten joudu lähemmin tekemisiin paikallisen julkisen terveydenhuollon kanssa.

6 comments:

  1. Kivaa kyllä, että pääsit tuollaiseen paikkaan tutustumaan. Varmasti oli avartava kokemus. Surulliselta kyllä kuulostaa..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aika ainutlaatuinen kokemus todella, ja musta on tärkeää kertoa siitä mahdollisimman monelle, koska en itsekään neljän kuukauden Argentiinassa asumisen jälkeen jostain syystä ois arvannut todellisuuden olevan tällainen.

      Delete
  2. Oispa mielenkiintoista saada yksityiselta psykiatriselta puolelta vertauskohta, vaikkei ovet ihan noin helposti taitaiskaan aueta. Onhan taalla jokaisella luottovihanneskauppiaan ohella oma psykologikin, joten ehkei nama asiat ole niin tabuja kuin muissa lattarimaissa..?

    Toivottavasti julkisella fyysisen terveydenhuollon puolella asiat on edes pikkasen paremmin, vaikka varmuuden vuoksi kolme vuotta on sita tullut jo valteltya :) Myos La Platan "paras" yksityinen sairaala kuuluu mun no-go-listaan siihen tutustumisen jalkeen... Laakkeiden ja tarvikkeiden maahantuontiongelmat on kuin piste i:n paalle :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Älä muuta sano, vertailu olis mielenkiintoinen! Pitää alkaa luomaan kontakteja! :)

      Mä ku olin suunnitellu matkavakuutuksella käydä poistattamassa viimesen viisaudenhampaan Argentiinassa, mutta taidan sittenki hoitaa homman joskus Saksassa joutessani. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Kerro tosta La Platan sairaalasta ihmeessä lisää ku nähdään seuraavan kerran! :)

      Delete
  3. Voi apua. Aika järkyn näköinen paikka, vaikka toisaalta jotain tuollaista osasin kyllä kuvitellakin. Me itse asissa Aberdeenissä yhdellä hispanic studies -kurssilla analysoitiin jotain valokuvia argentiinalaisesta psykiatrisesta sairaalasta, harmi vaan en nyt muista ollenkaan valokuvaajan nimeä. Näky oli aikalailla vastaava kun sun kuvissa, vaikka niissä esiintyi lähinnä ihmisiä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jos sulle joskus tulee mieleen sen kuvaajan nimi ni kerro ihmeessä! Mulla on myös lähikuvia paikan asukkaista (halusivat itse kuvattaviksi), mutta en viitsi julkaista niitä blogissa. Vaikka tuskinpa se ketään kiinnostais, ku potilasarkistotkin on kaikkien nähtävillä..

      Delete