11 Nov 2013

Kuinka huijata Argentiinan viisumiviranomaisia?

...tai ei nyt ihan niinkään, mutta kuitenkin pieni tarina opiskelijaviisumibyrokratiasta Argentiinassa. Otsikko on taatusti tuhat kertaa kiinnostavampi kuin tuleva seikkailuraportti, jotenka pisteet niille jotka oikeasti jaksavat lukea kaiken. Lyhytohjeistuksena kaikille viisumikamppailijoille sanottakoon, että kannattaa puhua mahdollisimman vähän, hymyillä mahdollisimman paljon, eikä missään nimessä olla oma-aloitteinen taikka kysyä yhtään mitään, vaan esittää kaikki tarvitut paperit vasta pyydettäessä. Toimi ainakin mun kohalla :)
 (Kuvituksena valokuvia, jotka otin yhdellä Buenos Airesin reissulla.)

Mun asumuksen lähellä olevalta aukiolta - tykkään miten köynnöskasvi halailee puun kanssa.
La Platan linja-autoaseman seinämaalauksia
Argentiinaan saavuttaessa suomalainen saa automaattisesti ja ilman eri maksua kolmen kuukauden turistiviisumin. Netistä lukemieni enemmän tai vähemmän virallisista ohjeistuksista huolimatta paluulentolippujen perään ei kysellä, eikä kyllä sen puoleen minkään muunkaan - maahantuloprosedyyrit on esimerkiksi Yhdysvaltoihin verrattuna harvinaisen lepposat. Lentokoneella saavuttaessa pitää koneessa täytellä lippulappunen, jossa kysytään mm. matkailijan käteisbudjettia, ja lentokentällä viranomaiset haluavat arkistoihinsa parit sormenjäljet. Ennen suljetulta terminaalialueelta poistumista reissulaisen kapsäkit läpivalaistaan - vaikkei niitä monitoreja kyllä kukaan kauhean aktiivisesti tarkkaillut. Siinä se sitten jo olikin. Linja-autolla maahantulo on vieläkin hässäkättömämpää, vaikka matkatavaroita tarkistetaankin ahkerasti... Paraguaysta saapuessani jopa kolme kertaa, mikä musta oli jo jonkinlainen ennätys: ensin rajan molemmin puolin ja lopuksi vielä Buenos Airesin bussiterminaalissakin.

La Platan rautatieasema

Turistiviisumin voi uusia niin monta kertaa kuin matkailu naapurimaihin jaksaa kiinnostaa ja täten Argentiinassa voi oleskella käytännössä niin kauan kuin huvittaa. Jos maisemanvaihdos ei innosta, viisumia voi käydä pidentämässä maahanmuuttovirastossa: viimeisen kyselyn mukaan 30 päivän pidennys maksaa 300 pesoa, eli noin kolmekymmentä euroa (kurssista riippuen). Mutta ainakin täällä La Platassa vaihto-opiskelijoilta vaaditaan opiskelijaviisumi, jota varten opiskelija saa keräillä kaikenmoisia dokumentteja ja tutustua useampaankin paikallisen byrokratian toimipisteeseen (joihin kaikkiin kannattaa aina ottaa mukaan passi ja pari kopiota passin kuvasivusta, ihan jo vain varmuuden vuoksi).

Junan ovet on aina auki, liikkuipa juna tai ei. Talvella tuli kylmä, mutta näin kesällä viilentää mukavasti.

Katsotaanpas sitten, mitä kaikkea viisumia varten vaaditaan:

x Virallinen iloisenvärikäs paperi, jossa lukee oma osoite kyseessä olevassa kaupungista (Certificado de Domicilio). Kuponkia varten pitää mennä toimisto numero ykköseen, kertoa virkailijatädille osoitteensa, maksaa lähikioskissa kymmenen pesoa ja palata toimistoon maksukuitin kanssa hakemaan lappu. Mitään vuokrasopimusta tai omaan osoitteeseen saapunutta postia ei tarvitse esitellä, eli käytännössä osoitteeksensa voi sanoa ihan mitä vaan.

x Paikallinen, eli siis argentiinalainen rikosrekisteriote (Certificado de Antecedentes penales). Vaikka maassa olisi hädintuskin oleskellut kahta viikkoa (ehtiihän sitä siinäkin ajassa jo tekemään vaikka mitä rötöksiä!). Rikosrekisteriotetta varten pitää mennä toimisto numero kakkoseen, tai no, ensin jonottaa hyvä tovi toimiston ovelta bussipysäkille asti yltävässä jonossa. Itse virastossa täytetään ensin luukku numero ykkösellä lappu, jossa kysytään perustietojen lisäksi myös esimerkiksi vanhempien nimiä, seuraavaksi maksetaan käsittelymaksu 40 pesoa luukku numero kakkosella ja lopulta ojennetaan virkailijalle täytetty lappu ja maksukuitti luukku numero kolmosella. Kolmannelta luukulta ja muutamaa tuntia myöhemmin hakija voi palata kotiin, josta dokumentin voi muutaman päivän päästä ladata netistä omalle koneelleen.

x Vuoden viisumin saamista varten pitää esittää myös suomalainen rikosrekisteriote. Ne onnettomat, jotka ovat unohtaneet tilata kyseisen dokumentin kotimaassa ollessaan (kröhöm...), voivat tilata sen jopa Argentiinaan asti ilman lisämaksua kätevästi netistä, mutta saapuminen voi kestää kuukaudenkin, tai sitten kirjaimellisesti ikuisuuden, sillä se ei tule perille koskaan. Mulla kävi tuuri ja rikosrekisteriote tuli tänne ihan tavallisessa postissa jo muutamassa viikossa. Valitettavasti en tiennyt, että otteeseen pitää ehdottomasti tilata myös 'apostille'-lisäys (jonkinsorttinen lisäpaperitodistus paperin virallisuudesta sinetteineen kaikkineen), mikä vaikeuttikin koko viisumihommaa, mutta siitä lisää tuonnempana.

x Oma passi tulee kopioida kokonaisuudessaan. Ei siis pelkkä kuvasivu, vaan ihan koko passi, kannesta kanteen. Syy tähän jäi vähän epäselväksi, mutta ehkä Argentiina keräilee kopioita eri maiden passileimoista? Ja onhan ne tyhjät sivutkin tavattoman kiinnostavia, ja varastotilaa valtiolla sitten kai lienee tarpeeksi, joten mikäs siinä tuhansia sentin paksuisten passikopioita arkistoidessa :P

x Opiskelijaviisumia varten on hyvä olla todistus siitä, että on kirjoilla paikallisessa korkeakoulussa (Constancia de Inscripción). Tämän opiskelutodistuksen saa meidän yliopistossa, kun ensin toimittaa kansainvälisten suhteiden toimistolle kopion terveysvakuutuksesta (Huom! Vakuutuksen tulee kattaa ruumiin poiskuljetuksen kuolintapauksessa!), allekirjoitetun kupongin siitä, että hyväksyy koululaitoksen säännöt (esim. yliopistolle on ilmoitettava kaikista matkoista kolme päivää ennen matkaa - arvatkaa onko kukaan koskaan ilmoittanut yliopistolle yhtään mitään.. Toisaalta, mites vanhoja tässä taas oltiinkaan?), lääkärintodistuksen fyysisestä ja psyykkisestä soveltuvuudesta vaihtolukukauteen (voi olla, että improvisoin tämän lapun kohdalla, koska en tiennyt että se tarvitaan...).

x Muista myös passikuva. Omani olin viimeisella kerralla vähällä jättää kotiin.

x Koko hupi tulee maksamaan 300 pesoa, joten käteistä on myös hyvä olla matkassa. Maksu suoritetaan vajaan kilometrin päässä sijaitsevassa kahvilassa (siis ihan oikeasti kahvilassa!), jonka jälkeen tulee palata takaisin maahanmuuttotoimistoon kuittien kera hakemaan viisumi. Joka on ihan tavallinen A4-paperi omilla henkilötiedoilla ja parilla allekirjoituksella varustettuna, mutta kuulemma kolmen kuukauden viisumiprosessoinnin jälkeen hakija saa vihdoin oikean viisuminsa ilman eri hässäköintiä. Että oleskelulupa ensi vuoden lopulle olisi sitten vihdoin plakkarissa!

Maisemia junan ikkunasta


Ja siitä suomalaisesta rikosrekisteriotteesta. Sen lisäksi että Suomen byrokratia on suurilta osin siirtynyt nettiin asioinnin helpottamiseksi, tarvittavia dokumentteja voi näpsäkästi tilata jo valmiiksi tietynkielisinä. Voi tietysti olla, ettei nelikielinen (suomi, ruotsi, espanja, englanti) rikosrekisteriote vakuuta argentiinalaisia viranomaisia, joten maahanmuuttoviranomaiset voivat keksiä vaikka minkälaista lisätyötä. 

Ensin ne halus lähettää mut käännättämään paperin, mutta pitkän inttämisen jälkeen sain ne vakuutettua siitä, että käännös on virallinen. Ainoa vaan, että lappuun isketty leima oli vain kahdella kotimaisella, joten mut lähetettiin toimisto numero kolmoseen, eli notaarille (Colegio de Escribanos) hakemaan viereen argentiinalaista leimaa. Valitettavasti kukaan maahanmuuttotoimistossa ei tiennyt paikan tarkkaa osoitetta, joten ehdin vierailemaan useemmassakin eri virastossa ennen oikean paikan löytymistä. Valitettavasti argentiinalaiset notaarit leimaavat vain argentiinalaisia papereita - palasin siis maahanmuuttotoimistoon kokeilemaan onneani.

Tällä kertaa toimistovirkailija päätti, että leimaa varten on mentävä Suomen suurlähetystöön. Tein siis mukavan pienen päiväretken Buenos Airesiin (josta myös allaolevat kuvat), jossa mulle kerrottiin että moisia leimoja on toki ennen jaeltu, mutta nykyään niitä ei enää saa. Päätin siis palata maahanmuuttotoimistoon. Tällä kertaa tosin päätin olla esittelemättä eksoottista suomalaista paperia luukku numero ykkösellä ollenkaan. Luukku numero kakkosella sitä sitten kysyttiin ja virkailija oikein ihaili sitä että alkuperäinen paperi oli jo valmiiksi oikealla kielellä. Niinkin helppoa se siis voi olla! Ripeästi kahvilaan maksamaan viisumimaksu ja takaisin toimistolle ja eikä aikaakaan kun jo poistuin byrokratian rattaista onnellisena viisumin omistajana!


Yli kuukausi siinä sitten vierähti. Oishan tässä vielä ollu kuusi päivää aikaa jäljellä ennen turistiviisumin vanhentumista. Ja yksitoista päivää kunnes poistun maasta :)

2 comments:

  1. Voi tsiisus :D onneksi olen aina selvinnyt noilta viisumisekoiluilta! Mutta viisumin myötä saat varmaan oleskeluluvan, vai? ja sitten voit lentää maan sisäisillä lennoilla paikallisten hinnoilla, eikös? Hauskaa, ettei noi viisumipapereiden ja lisäaikojen hinnat näytä nousevan inflaation mukana :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Maansisäisiin lentoihin tarvitaan tietääkseni DNI, sen saan helmikuussa pientä lisämaksua vastaan jos haluan, kun mulla on virallinen viisumi, jonka mukana tulee virallinen väliaikainen oleskelulupa (residencia temporaria), siihen asti mulla on alustava viisumi 'visa precaria' :D Yliopiston virallisten tietojen perusteella viisumi ois maksanu tuplaten eli 600 pesoa, mutta yliopiston viralliset tiedot harvemmin muutenkaan on kovin luotettavia oon saanut huomata :D

      Delete