17 Oct 2013

Kattokiipeilyä ja katujen koristelua

Aloitin varmaan jo viikko sitten kirjottamaan tänne blogiin että oon näinä viikkoina potenut (kuten aiemmasta postauksesta voi jo päätelläkin) elämän arkipäiväistymistä. Tuntu siltä että kaikki aktiviteetit pyöri samojen rutiinien ympärillä - oli yliopistoa, kavereita, kekkereitä, kodinhoitoa ja asioiden järjestelyä - mikä sinänsä on ihan kivaa ja tasapainottavaa arkea, mutta nähtävästi mä tarvitsen jatkuvalla syötöllä jotain uutta ja jännää tekemistä. Meidän katolle kiipeämisestäkin kun oli jo tullut jotain ihan tavallista.


Pohdiskelin myös sitä että mun elämä Saksassa ennen tänne lähtöä kieltämättä oli aikamoista paikasta toiseen suhailua: tuskin ehdin yhtä kokonaista viikkoa olla samassa paikassa (mikäs siinä oli vaikka viikonlopuksi Italiaan liftatessa. Euroopassa liikkuminen on uskomattoman helppoa, vaikka olisikin yksin liikenteessä!). Ja jos olinkin vähän pidempään Saksan kotimaisemissa, niin ainakin rakennusnostureihin oli kiipeiltävä. Oon yrittänyt vakuuttaa itselleni, että nyt on hyvä väli vähän rauhoittua, koska edessä on vaikka minkälaista sähellystä, mutta jostain syystä mun jalkoja aina vaan vipattaa.

Kaiken sen pähkäilyn ja näppäimistön hakkaamisen jälkeen tajusin että hittovie, mitäs mä tässä vielä istun koneella kun maailma odottaa ulkona. Vedin siis töppöset jalkaan, kävin pari kaveria matkaan ja kiipesin iltamyöhällä yhden rakennuksen ikkunakaltereita pitkin talon katolle. Tyypilliseen tapaan kyseessä oli aika spontaani tempaus ja siksi mukana sattui olemaan vain pokkari, mutta ah enpäs ookaan aikoihin ottanut näin tuskais  tunnelmallisia mustavalkopikselikuvia!


Eilisellä kävelykiepauksella puolestaan kiipeilin vanhanaikaisesti ihan tavalliseen puuhun. Puu tapitti jonkun hallintorakennuksen edessä ihan jalkakäytävän vieressä ja kaupungin keskusaukiota vastapäätä, jotenka tempaukselle riitti yleisöä, mutta sen suurempaa hämmästystä se ei tuntunut aiheuttavan. Sympaattisia nämä argentiinalaiset - Saksassa moinen olisi varmasti herättänyt vähän enemmän etenkin negatiivista huomiota. (Onhan kiipeileminen vaarallista ja varmasti myös verboten.)

bongaa täydellinen kiipeilypuu
näkymät katedraalille noin kymmenestä metristä
Käytiin myös koristelemassa kaupungin tyhjää seinätilaa liimaamalla yön pimeydessä valokuviamme niille. Oikeesti tää oli osa yhden kämppiksen taideprojektia ja koska argentiinalaiset oikeasti on sympaattista kansaa, ei edes yhelle paikoista saapuneet sinivuokot hiiltyneet tempauksesta. Käskivät vaan liimata kuvat, ottaa niistä valokuvat ja sen jälkeen siistiä seinä entiseen kuntoon. Mun kuva sai kuitenkin jäädä parkkipaikan muurille katukuvaa kaunistamaan, mutta pari päivää myöhemmin se oli jo peittynyt vaalimainoksien alle. Parempi kait niin näillä silmäpusseilla, heh.


Ka jotta mitäs sitä seuraavaksi keksis adrenaliinitasojen ylläpitämiseksi?

No comments:

Post a Comment