7 Sep 2013

Kävelyretkiä rautatiekiskoilla ja saariparatiisissa

-- Varoitus: Postaus sisältää kuvamateriaalia, joka ei välttämättä sovi kaikille.

Musta paras tapa tutustua uuteen paikkaan on kävellä, koska kävellessä on tarpeeks aikaa tutkailla ympäristöä tai vaikka pysähtyä ottamaan kuvia, jos siltä tuntuu. Hallessa huitelin aina menemään pyörällä, mutta täällä La Platassa mulla ei oo pyörää (ja liikenteen arvaamattomuudesta johtuen tuskin tulen moista hankkimaankaan!), mutta onneksi kaikki on vain muutaman kilometrin päässä. Siispä vaan töppöstä toisen eteen! Yhtenä viikonloppuna kävin kipittelemässä kaupungin laidan junanraiteita pitkin - just sellasella alueella, jonne ei kyllä kannattais nokkaansa tunkea, mutta tulipa käytyä kumminkin.


Alkuvaiheessa kävelymaisemat olivat vielä ihanan rauhaisia ja idyllisiä. Raiteiden reunalla päivää paistatteli pari hevosta vehreää ruohoa mussutellen ja kaupungin meluava liikenne oli jo jäänyt taakse...


Sitten raidealue muuttui kaatopaikaksi ja taloja ympäröivät aidat yhä korkeammiksi. Tämänkaltainen roskaaminen on valitettavan yleistä joka paikassa. Tässä kohtaa tuli mieleen Paraguayn köyhät korttelit, joissa ihmiset selviytyäkseen lajittelivat toisten ihmisten roskapusseista vielä käyttöön kelpaavia tavaroita.

Ja sitten kaikkien näiden jätteiden jälkeen raiteiden vierustalla makasi, mikäs muukaan kuin kuollut hevonen. Miten lienee päätynytkään siihen kinttupolulle.. Suojana hepalla oli pelkkä pressunkappale ja peräpäästä oli lähistön koirat käyneet näykkimässä välipalaa. Ja jälleen kerran Etelä-Amerikka muistuttaa elämän häilyväisyydestä ja arvaamattomuudesta.


Koiria alueella olikin enemmän kuin tarpeeksi, vieläkin enemmän kuin kaduilla noin yleensä. Suurin osa niistä loikoili ihan rauhallisina auringossa, mutta muutama oli hyvinkin tietoinen reviiristään ja lähti haukkuen ja muristen juoksemaan meitä ohikulkijoita kohti. Yritäppä siinä sitten pysyä sekä ulkoisesti että sisäisesti rauhallisena (koirathan vaistoavat kaiken...) ja kävellä normaalitahtia eteenpäin välittämättä metrin päässä räksyttävistä puruleuoista, miettien kuitenkin että miltäköhän ne leuat oikein tuntuis pohjelihaksen ympärillä ja olikohan se jäykkäkouristusrokotus vielä voimassa...


Ihmisiä asui tällä alueella talotyyppisten asumusten lisäksi myös tyhjissä junanvaunuissa, joista ei sattuneesta syystä ole ensimmäistäkään kuvaa...

Ja sitten toisenlaiseen kävelyretkeen, tällä kertaa luonnon helmassa Tigren kaupungin saaristoalueella, joka ei ole kovin pitkän paikallisjunamatkan päässä Buenos Airesista. Tigressä kaikki oli siistiä ja huoliteltua verrattuna Buenos Airesiin tai La Plataan: talojen seinissä ei näkynyt lähes lainkaan luvattomia graffiteja, kadut olivat huomattavasti roskattomampia ja joka puolella vilisi turisteja. Viimeistään saarialueelle saavuttaessa tuli sellainen olo, että on tullut huomaamattaan poistuttua koko maasta - niin rauhallista siellä oli.

Vietin pari ihanaa päivää couchsurffaten yhdessä saarien pitkäjalkataloista (kuva alempana!). Paikalle piti mennä jokea pitkin vesibussilla, joka pysähtyi halutuilla laitureilla. Alueen koko infrastruktuuri onkin vesiliikenteen varassa: on postiveneitä, kauppaveneitä, roskaveneitä ja koulubussiveneitä - melkoisen sympaattista!

Yllä randomi kaktuspiha itse kaupungilla ja alla maisemat kotilaiturilta ja -saarelta:
Triviaa: näissä jokimaisemissa on kuvattu yksi Calle 13:n musiikkivideoista.
Kotilaituri ja näkymä talolle.
Yksi naapuritaloista..
..ja mun yömaja.
Yövyin argentiinalaisten Martínin ja Sofín kotona ylläolevassa talossa, jonne siis pääsi ainoastaan laivabussilla. Noina päivinä käveltiin paljon ympäri saarta, syötiin pähkinöitä puun alta ja quinotoita suoraan pensaasta, kerättiin polttopuita ja puhuttiin meidän kaikkien lempimaanosasta, Latinalaisesta Amerikasta siis. Martín ja Sofí olivat matkustelleet kolme vuotta Argentiinasta Meksikoon polkupyörillä - jutunaihetta riitti tuntikausiksi ja tarinoita oli sen sorttisia, että mulla meni seuraavat viikot niitä sulatellessa. Mutta niistä kirjoitan ehkä toisella kertaa :)

Metsäkävelyllä Martínin ja Sofín kanssa.

Kaiken kaikkiaan tää viikonloppu kaukana kaikesta teki kyllä erihyvää niin monen hämmentävän kaoottisen kaupunkiviikon jälkeen. Saarella kun ei ollut liikennettä, ei minkäänlaista melua, mulla ei ollut kiirettä mennä minnekään ja olin täysin ulkomaailman ulottumattomissa. Iltapäivät vietin auringossa puiden latvoja tuijotellen ja kirjaa lukien, ihan kuin Suomen mökillä ollessa. Niitä elämän pieniä ihania asioita :)

8 comments:

  1. Kontrastien mantere!
    Tigrestä olen kuullut paljon hyvää, mutten ole vielä sinne ehtinyt käymään. Ehkä ensi kerralla :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suosittelen ehdottomasti retkeä Tigreen, varsinkin sen saarialueelle! :)

      Delete
  2. What happened to the poor horse? :( I like that house and its surroundings, really nice :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. I don't have the slightest idea to be honest :(

      Delete
  3. Hyvä nähdä, missä ne "jauheliha"pizzan lihat on ottanu aurinkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joko ryhdyit kasvissyöjäksi? :D

      Delete
    2. itseasiassa joo oon ollu jo tovin!

      Delete