6 Aug 2013

Kaupunkikaaosta Paraguayssa ja luonnonkauneutta Brasiliassa

Ja sitten sitä jatkettiin reissua tällä tapaa:


...raapustettiin kylttiin seuraavan isomman kaupungin sekä lopullisen matkakohteen nimi ja ei kun kyltti kouraan ja tien varteen! Pohjois-Argentiinassa tuntuu liftaaminen olevan suosittua puuhaa: meitä ennen paikalla oli nimittäin yksi argentiino ja meidän jälkeen tuli vielä kaksi muuta. Tästä johtuen kyydin saaminenkin vähän kesti, mutta onneksi ympäristö oli sangen mielenkiintoinen. Meidän vasemmalla puolella oli vaatimattomia peltimajoja, joiden edustalla leikki lapsia ja jonka pölyävää hiekkatietä silloin tällöin tulla kopisteli hevonen (vaihtoehtoisesti aasi tai muuli) kärryineen. Oikealla puolella tien varrelle oli aseteltu vieriviereen aikamoinen joukko värikkäitä puutarhatuoleja. Puutarhatuolien vieressä oli vielä röykkiö eri kokoisia kanistereita ja tuolien takana poltettiin auton renkaita, mistä syystä paikasta nousi jatkuvasti synkänmustaa savua. Tässäpä havainnollistavaa kuvamateriaalia:


Ensimmäinen kyytiinottaja oli 28-vuotias Dani, joka kertoi ottaneensa meidät kyytiin vain siksi, että me näytetään ulkomaalaisilta. Parituntisen automatkan aikana ehittiin kuulla kaikkea paikallispolitiikasta (tässä maassa kaikki puhuu politiikasta! Musta aihe on tosi kiinnostava, joten sen puoleen kiva että kaikilla tuntuu olevan aiheesta jotain sanottavaa!), Danin elämästä maatilanomistajana ja melkoisena juhlimisen ystävänä sekä Argentiinassa suositusta musiikkilajista cumbiasta (mä tykkään esimerkiksi tästä cumbia-biisistä, mutta tää on vähän vanhemman tyyppistä kuin mitä täällä yleensä soitetaan). Päädyttiin myös pariksi tunniksi Danin luo juomaan matea ja syömään appelsiineja suoraan tyypin puutarhasta.

Jatkettiin liftaamista tietarkastusasemalla jossain keskellä ei-mitään (kylässä nimeltä Mansilla) ja saatiinkin olla aika pitkään paikallisten rakennustyöläisten ja rajatarkastajapamppujen huvituksena. Just ku oltiin luovuttamassa, pysähtyi chileläinen rekka ja heilutti meitä kiiruhtamaan kyytiin. Vietettiin koko yö ja seuraava aamu rekkakuskielämää oppien: nukuttiin huoltoasemalla, keitettiin aamuteet rekan kyljessä olevalla kaasukeittimellä ja jonotettiin ikuisuuksia tarkastusasemilla (joissa mun piti piiloutua, koska rekoissa saa virallisesti olla vain kaksi henkilöä).

Ja sitten oltiin perillä Paraguayn rajalla. Kipiteltiin reput selässä rajan yli ja samalla etsittiin passinleimauskojua. Käveltiinkin ensin onnellisesti kyseisen talon ohi. Rajalla oli melkoinen kaaos eikä ketään tuntunut kiinnostavan se, kuka sitä ylittää ja mihin suuntaan. Leimat saatiin kuitenkin onneksi hankittua ja oikea bussi Asuncióniinkin löytyi helposti. Vaihdettiin bussia varten vähän rahaa ja yhtäkkiä olo oli kuin miljonäärillä: pideltiin hyppysissämme viiden ja kahdenkymmenen tuhannen guaranín seteleitä. Tosiasiassa summa on vähän yli neljä euroa, mutta Paraguayssa sillä sai jo vaikka mitä. Viidellä tuhannella (n. 85 senttiä) saa esimerkiksi 15 banaania..


Paraguaylaiset bussit on paitsi kulkuvälineitä myös vapaata markkina-aluetta. Joka pysäkiltä tuli kyytiin vähintään yksi kaupustelija. Kaupustelijoiden ei muuten pitänyt maksaa matkasta mitään. Muutamalta pysäkiltä kyytiin hyppäsi puolitosissaan hammastahnaa myyviä nuoria poikia, joiden arvelin kantavan mukanaan aina vähintään yhtä hammastahnapakettia pelkästään ilmaisen bussikyydin toivossa.


Ja tältä ne suurin osa busseista näytti ulkoapäin, värityksiä tosin oli erilaisia:


Tavallisempiakin busseja tietysti oli, mutta nää vanhemmat malliset oli mun mielestä oikein sympaattisia! Paraguayssa liikennettä riitti ja autojen ollessa vanhoja oli ilmanlaatukin surkea. Mulla on melkoisen herkkä nenä ja Paraguayssa kyllä kului nenäliinoja niitä saastepalleroita nenästä kaivaessa (olkaa hyvät vain tästä yksityiskohtaisesta kuvailusta!). Autojen lisäksi kaduilta saattoi bongata esimerkiksi sian poikineen päiväkävelyllä, kuten tästä allaolevasta kuvasta näkyy.


Sika kipitteli sellaisella asuinalueella, jonne turisteilla ei ole mitään asiaa. Asunciónin kaupungissa näkemämme köyhät korttelit ei silti olleet mitään verrattuina Ciudad del Esten pressutelttakylään, jonka ohi me käveltiin päivittäin linja-autoasemalle. Alueille yhteistä oli se, että niiden asukkaat tuntuivat puuhastelevan jätteenkierrätyksen parissa. Nähtiin nimittäin molemmissa asukkaita availemassa suljettuja roskapusseja ja lajittelemassa niiden sisältöä (todennäköisesti omaan käyttöön siis). Siinä vieressä joku kokkasi nuotiolla ruokaa ja toinen ripusti pyykkejä aidan päälle kuivumaan. Ja me rikkaat turistit nukuttiin muutamien metrien päässä kymmenen euron hotellihuoneessa turva-aitojen ja kaltereiden takana. Hotellin oven edessä taas nukkui mies, jolla ei ollut edes pressutelttaa päänsä päällä - taisikin siksi nukkua vain päivisin.


Köyhälistökorttelin lähellä nökötti tällainen pytinki, lienee joku Paraguayn hallintorakennus. Sen edessä seisoi vartija rynnäkkökivääreineen. Kaksi maailmaa ihan vierekkäin - toisessa tepasteli sika kadulla ja ihmiset lajittelivat roskia peltihökkelitalojensa edustalla, toisessa kiillotettiin kristallikruunua jättikokoisessa, todennäköisesti asumattoman mutta tarkasti vartioidun rakennuksen eteisaulassa.


Asunción yllätti monipuolisuudellaan. Oli vanhoja kolonialaistyylisiä taloja, uusia laatikkokerrostaloja ja kaikkea siltä väliltä. Keskustassa oli tori, jolla tanssittiin Manu Chaon tahdissa ja myytiin sulkakorvakoruja. Kaduilla seisoskeli miehiä aseineen, joiden olemassaolosta olisi kai pitänyt tulla turvallinen olo, mutta jostain syystä mua pelotti tuplasti kävellä näiden miekkosten ohi. Joka puolella jokaiselle yritettiin myydä jotain. Kaupungin keskusta oli yhtä kaaosta ja meteliä: autoja oli kaikkialla ja ne ajelivat ympäriinsä ilman mitään liikennesääntöjä, kadut olivat täynnä ohikulkijoita, rahanvaihtajia ja kaupustelijoita, jotka huutelivat omia tuotteitaan ja hintojaan. Näillä kaduilla olisi ollut mahdotonta kaivaa kamera laukusta, mutta tässä vähän hiljaisempia katukuvia:


Paraguaylaiset ovat uskomattoman ystävällistä ja avuliasta kansaa. Meitä autettiin vaikka miten monessa tilanteessa, vaikkemme sitä pyytäneet. Ensin arvelin sen johtuvan siitä, että auttaja toivoi pientä palkkaa työstään, mutta useamman tilanteen jälkeen näin ei vaikuttanut olevan - kukaan ei koskaan pyytänyt mitään tai edes jäänyt paikalle odottavaisena. Paikalliset muuten puhuvat yllättävän harvoin espanjaa: paraguaylaiset puhuvat enemmän alkuperäiskieltä guarania kuin maan toista virallista kieltä.

Etelä-Amerikkaa muuten hallitsee televisio. Niitä oli varsinkin Paraguayssa joka ruokapaikassa, myymälässä ja jopa taksipysäkeillä. Myös Argentiinassa on ollut vaikeaa olla huomaamatta television läsnäoloa - meidän asunnossakaan tuo maaginen musta laatikko ei saa montaa minuuttia päiväsaikaan lepuutella itseään.


Asunciónissa käytiin vielä korttelin kokoisella torilla Mercado 4:lla, josta jäi päähän soimaan lukuisat 'Mitä etsit?', 'Qué buscas?', jota torimyyjät huuteli ohikulkijoille. Ciudad del Esten keskusta sen sijaan oli yhtä pelkkää torialuetta, mistä syystä siellä ei kauaa huvittanut kävellä ympäriinsä.


Paraguaylaisen supermarketin vihannesosasto vaikutti asetelmallisuudellaan: 

Viimeisenä päivänä käytiin Brasiliassa Foz do Iguazussa. Kaupunkiin pääsee Ciudad del Estestä sillan ylittämällä. Kierreltiin ensin vähän kaupungilla (lähinnä tosin sen takia, että missattiin oikea bussipysäkki ja jouduttiin kävelemään takaisin) ja suunnattiin sitten Iguazún putousten brasilialaiselle puolelle - toinen puoli sijaitsee Argentiinassa, mutta sinne oli pidempi ja kalliimpi matka, joten päädyttiin Brasiliaan. 

Modernia ja vanhempaa arkkitehtuuria.

Iguazún putoukset kuuluu yhteen seitsemästä luonnon ihmeestä maailmassa, ja ne tosiaan olivat vaikuttavat! Nämä kuvat eivät valitettavasti tee mitään oikeutta putouksille. Tykkäsin erityisesti tuosta sillasta, jolta pääsi näkemään, kuulemaan ja kokemaan putoukset vielä paremmin ja lähempää!


Satuttiin paikalle aika viime tippaan vähän ennen viittä. Viideltä lipunmyynti nimittäin suljettiin ja puistosta tuli poistua puoli seitsemään mennessä. Aika riitti silti hyvin putouskierroksen tekemiseen ja samalla päästiin nauttimaan auringonlaskusta melko mahtavalla maisemalla! Seuraavana päivänä palattiin La Plataan ja nyt oottelen innoissani yliopiston alkua!

Hassua tässä koko reissussa on se, että vain päivää ennen matkaan lähtöä olin La Platan hostellissa tutustunut paraguaylaiseen tyyppiin, joka kertoi olevansa Ciudad del Estestä. Kerroin tälle, etten tiennyt mitään koko maasta enkä ollut koskaan edes kuullut Ciudad del Esten kaupungista. Tulipa korjattua sekin virhe, nopeammin kuin aavistinkaan! :)

11 comments:

  1. Mahtavia kuvia ja reissutarinoita. Pari kaveria (brassi ja kolombiaano) on kuvaillut Ciudad del Estettä maailman pehvanreikänä, joten jännä kuulla että joku sinne asti päätyykin :)
    Televisio hallitsee aika montaa argsu-perhettä ja sillä on paraatipaikka ruokapöydän päädyssä. Lounas- ja illallishetket kuluvat useissa kodeissa telkkaria tuijottaen. Se tuntui aluksi tosi oudolta!

    p.s. Tuo onkin "viaton" cumbia ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oon käynyt mielenkiintosemmissa kaupungeissa kuin Ciudad del Estessä, mutta musta paikka oli silti kokemisen arvoinen! Musta dominoiva telkkari on tosi harmi, ei pääse yhtä hyvin jutustelemaan ihmisten kanssa.

      Tota cumbiaa en oo kuullu kaduilla, ne cumbiat oli tosiaan vähän erilaisia :D

      Delete
  2. Ihan mahtavaa juttua ja kuvia, kuulostaa niin siistiltä! On kyllä jotenkin koomista inspiroitua tästä ja miettiä että "oi mäkin haluan reissuun", ja tajuta sitten että juuh tässä kait reissataan jo. :'D

    Oot myös saanut mut vakuutettua, että Saksaan mentyä pitää opetella tohon liftauskulttuuriin oikein kunnolla, kiitos tästä!

    Ja noista viimeisistä kuvista,: voi apua miten kauniin näköistä! Alan taas kaipaamaan luontoa ja vastaavaa, Shanghain kaltaisissa kaupungeissa kun ei mitään tuollaista ole..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Liftaus on Saksassa tosi hyvä kulkutapa! Autobahnien pysähdyspaikoilta löytää helposti seuraavia kyytejä. Täällä liftaaminen oli vähän nihkeempää mut menihän sekin. Parasta koko hommassa on mielenkiintoisten ihmisten tapaaminen!

      La Platassakin jää kaipaamaan luontoa, vaikka onhan täällä näihin mittasuhteisiin verrattuna vaikka kuinka ._.

      Delete
  3. Voi että, on kyllä ihania maisemia, kun itekkin pääsis vähän matkustelemaan :) Voin samaistua tohon yliopiston alun oottelun innostukseen, ite alotan aamulla lukion :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvää lukion alkua siis, toivottavasti lähtee yhtä hyvin käyntiin ku mun yliopiston alku! :)

      Delete
  4. OMG, you have already even travelled to Brazil and Paraguay? :D You NEED to tell me so much now!!!! I btw really like the pics of the waterfalls, reminds me of Niagara Falls and also Hunua Falls.

    ReplyDelete
    Replies
    1. But the Iguazu falls are so much prettier than the Niagara Falls, believe me!

      Delete
  5. Actually you may be right, Niagara Falls were pretty 'quiet' when we went there. The water flow wasn't as exceptional as the water flow of this particular falls, judging by the pretty photos. Did you not get photos of yourself taken over there with you posing right in front of it :D ?

    ReplyDelete
    Replies
    1. The water flow was really massive and it was possible to go down pretty close to where the water fell down too! I've got some pics like that but didn't feel like posting them just yet :)

      Delete
    2. You are keeping the gems away, but you better unveil them at some point ;) I just went through most of your blog (I couldn't quite get to the end, soooo long haha) and it's absolutely full of travel related pics! Are you not starting to get tired of travelling lol? Soon you will have seen pretty much most of the world and will have little left to see, so whats your goal after that? :) (I don't particularly like going to places, but when I do go, I definitely 'try' to make the most of it. I think since NZ is so pretty and is like heaven on Earth, I have no real travelling desires. That may sound odd given I am planning to go Sweden, but every few days I question my decision to go-- "Do you really wanna go through everything? Your life is so prefectly set up atm" But then I am reminded of "being fearless and not letting an opportunity to 'learn' and improve pass by" i.e. I am only coming for personal development :) And oh obviously to SEE YOU! :P hahaha

      Delete