27 Aug 2013

Arjesta, uudesta kodista ja argentiinalaisesta yliopistosta

Oon nyt hengaillut tällä puolella maailmaa jo yli kuukauden verran ja pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että nää yhteensä viis kuukautta ei oo läheskään tarpeeksi. Toki aavistin sen jo ennen vaihtoa, mutta nyt se ainakin on aivan selvää, etten yhden lukukauden aikana pysty millään pääsemään argentiinalaiseen elämään kunnolla mukaan. Varmaan tuun joulukuussa toteamaan, että justhan mä vasta saavuin ja nyt sitä pitää jo palata takaisin.. Saapa nähä. Hassua, että mulla on täällä näinkin kotoisa olo, onhan La Plata ja Halle lähes toisensa vastakohtia, mutta hyvä vaan että oon sopeutunut :)

La Platan ikkunamaisemia, ei tosin omasta ikkunastani. Mun ikkunasta nimittäin näkyy vain meidän keittiö! :)
Ekoina viikkoina reissasin spontaanisti Paraguayhin ja Brasiliaan. Edellisviikonloppuna puolestaan mennä suhautin Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon - tuttuun tapaan varasin lipun vasta muutamaa tuntia ennen lähtöä. Reissu oli mahtava, mutta hiljalleen alkaa matkakassan pohja pilkottaa ja jatkossa meen vaan liftillä tai nökötän täällä. (Niin siinä vaan kävi, että päädyin lopulta sittenkin lähtemään Tigreen, mutta matka tuli maksamaan vain muutaman euron, joten mikäs siinä.) Täällä nököttäminenkään ei tosin haittaisi yhtään, oon nimittäin jo onnistunut hankkimaan ensimmäisen yliopistokaverin ja kotiutunut tänne asumukseeni paremmin kuin hyvin - mulla on ykstoista kämppistä, että tylsää ei ehi tulla!

Me asutaan talossa, jota meidän vuokranantaja (joka ei onneksi asu täällä, vaikka ihan lepposa onkin) kutsuu casa antiguaksi, eli vanhaksi taloksi. Vanha tää onkin, mutta ei saksalaisessa romanttisessa (ja remontoidussa) mielessä. Argentiinalainen vanha paljastui nimittäin vessan huuhtelun toimimattomuudeksi, homesieniksi keittiön kaapissa ja puhdistumattoman likaisiksi lattioiksi. Myönnetään, että meni jonkun aikaa tottua siihen, että vessan seinä on täynnä pieniä kärpäsen näköisiä hyönteisiä ja että pesukoneesta puuttuu kansi, mutta kärpäset ei ainakaan tähän asti oo hyökännyt kimppuun ja pesukone toimii myös ilman kantta, kunhan kannen sensoria vain painaa veitsen terällä :)

Meidän keittiö, tällä kertaa yllättävän siistissä kunnossa.
Sisäpiha ja vasemmassa reunassa mun ikkuna! :)
Yliopistosta tykkään tosi paljon! Se on, kuten arvata saattaa, ihan erilaista kuin saksalaisen yliopiston käyminen - ainoastaan organisaatio on molemmissa yliopistoissa samanlaista (eli yhtä huonoa). Kummassakaan yliopistossa ei nimittäin kukaan koskaan tiedä, kenen puoleen ongelmineen tulisi kääntyä, mutta tää tuli tutuksi myös pienessä suomalaisessa lukiossa, että kyseessä taitaa olla universaali kompastuskivi.

Argentiinalainen yliopisto on paljon eläväisempi kuin saksalainen vastineensa. Saksassa luennoilla ollaan hiljaa ja tehdään muistiinpanoja, täällä opiskelijat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa professorin kanssa. Opiskelijat voivat milloin tahansa ilmaista omat huomionsa tai kritiikkinsä (viittaamatta tietenkin) ja professori haastaa opiskelijan mielipiteen esittämällä kiperiä lisäkysymyksiä ja vaatimalla perusteluja. Välillä dialogi kehittyy intensiiviseksi kiistelyksi, johon kaikka ottavat osaa; välillä professori kertoo vitsejä tai soittaa kitaraa osana opetusta (kitaran funktio osana latinalaisamerikkalaisten maiden itsenäistymistä jäi mulle tosin vähän mysteeriksi). Mutta kaiken kaikkiaan tykkään tästä yliopistosysteemistä, koska opiskelijat ymmärretään osana oppimisprosessia. Lisäksi professorit vaikuttavat tosi innostuneilta; he harppovat luennoitsiessaan ympäri luokkahuonetta kädet ilmassa viuhuen samalla kuin suu käy sellaisella vauhdilla että ihmettelen jos paikallisetkaan ehtivät ymmärtämään ihan kaikkea sanottua...

Yksi yliopisto(/museo)rakennuksista, vaan ei mun tiedekunta, joka tosiaan ei ihan näin mahtipontiselta näytä..
Muita täkäläisen yliopiston erityispiirteitä on esimerkiksi se, että luokkahuoneeseen voi periaatteessa milloin tahansa tulla kuka tahansa kesken luennon tai seminaarin. Pari viikkoa sitten täällä oli vaalit ja sitä ennen tuli jatkuvasti milloin minkin puolueen edustajia keskeyttämään oppitunnin. Tällä viikolla keskeytyksiä on ollut lähinnä vain muiden yliopistoryhmittymien ja tietysti kerjäläisten osalta. Kerjäläinen (onpas muuten kamala sana, onkohan tälle mitään vähemmän negatiivista synonyymia?) yliopistossa on ihan normaalia ja monet antavatkin heille muutaman peson, eli parikymmentä senttiä. Universidad Nacional de La Plata on julkinen yliopisto (jotka tuntuvat olevan arvostetumpia kuin yksityiset yliopistot, sillä jälkimmäisessä tutkintonsa voi käytännössä ostaa), joten vierailijoiden sisäänpääsyä ei rajoiteta millään lailla.

Johtuneeko yliopiston julkisesta rahoituksesta ja vieraiden vapaasta sisäänpääsystä tai molemmista, mutta luokkahuoneiden varustus on erittäin heikkoa. Tussitaulu (vrt. liitutaulu) sentään löytyy, mutta projektoreita, piirtoheittimiä yms. ei näy missään, puhumattakaan sitten verhoista tai vessapaperista yliopiston vessoissa. Käytännössä luokissa ei ole mitään muuta kuin tussitaulu, professorin pöytä, opiskelijoiden pöytätuolit, toisinaan jopa tuuletin. Saksasta tutun yleistilojen sisustuksen tauluineen, kirjahyllyineen ja patsaineen korvaa täällä aikamoinen joukko opiskelijoiden askartelemia kylttejä, jotka roikkuvat käytävissä ja portaikoissa. Vaikuttaa siltä kuin täkäläinen yliopisto kuuluisi kokonaisuudessaan sen käyttäjille eli opiskelijoille, mikä on tietysti hieno juttu, mutta sisätilojen tupakointikieltoa jään vielä kaipaamaan..

Meidän lähellä olevat viikonloppumarkkinat iltahämyssä
Nyt perisuomalaisargentiinalaisen aamupalan päättäneenä (kaurapuuroa dulce de lechellä!) lähdenkin kipittelemään tuonne opinahjooni ja toivon että mua onnistaa aamumaten suhteen.. Tunneilla nimittäin juodaan lähes poikkeuksetta mate-teetä ja kuppi kiertää opiskelijalta toiselle ja professorillekin. Näin talviaikaan tee lämmittää mukavasti ja taidan olla jo ihan pikkusen riippuvainenkin sen piristävästä vaikutuksesta (kiitos kofeiinin!). Tosiaan onnistunut tää mun integraatio! :)

12 comments:

  1. Mulla nousi vähän aamuteet kurkkuun, kun luin tuosta kaurapuuron ja DDL;n yhdistelmästä... Tupakointikieltolaki on muuten olemassa kaikissa sisätiloissa. Eikö yliopiston käytävillä ole kuitenkin niin kylmä, että tuntuu kuin ois ulkona? :P

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh mun lempiyhdistelmä on kaurapuuro hunajalla mut hunajat on loppu, sniif! En tajuu miks yliopiston käytävillä saa polttaa. Luokkahuoneissa on musta kylmempi ku käytävissä, koska ikkunat vetää tai ei mee kiinni lainkaan, mutta käytävien lämpöön ei viitti tauoilla mennä ku se on täynnä tupakansavua :D

      Delete
  2. Are the first four pics regarding your flat? looks good and very high up lol

    If that is really your flat, then from time to time - do you just climb up all the way from the outside? :P

    ReplyDelete
    Replies
    1. The middle two pics are of my flat! The first ones are from the flat of a friend and no, I always use the lift! Haha! :)

      Delete
    2. Thats a decent sized kitchen/dinning room for a flat.
      ooohh so you aren't really the spider-woman I imagined you to be? :P LOOOL

      Delete
    3. Still pretty small considering we are 12 people living here :)

      Delete
    4. ohh haha, do you ppl cook together/cook for all or do you take turns?

      Delete
    5. Usually everybody cooks for himself but often we all are in the kitchen at the same time anyway so we kind of cook together :)

      Delete
    6. Since you are the only 'girl' there (if I remember correctly), you must be the Head Chef :P
      Are the flatmates university students as well?

      Delete
    7. Tell you what, Sara = Nana now! Sara's become just like you! She's now started a 1 yr outdoor life course where she gets to Hike etc all year long with classmates! :D
      Her blog- http://beatmyguests.wordpress.com/
      (and I figured out a way of translating your BLOG! :D It can be done via Google!)

      Delete
    8. I translated all of this particular blog post & sent you a novel on IP ;)

      Delete
  3. Ihana kuulla, että tunnet sopeutuneesi sinne jo! Kaurapuuro ja dulce de leche kuulostaa vähintäänkin mielenkiintoiselta yhdistelmältä.
    Tiedän miten kylmiä ne luokkahuoneet voi olla, itse istuin tunneilla aikoinaan Mendozassa hanskat kädessä, mutta toivottavasti kevät tulee pian.
    Nuo ensimmäiset maisemakuvat näyttivätkin kovin tutuilta :)

    ReplyDelete