10 Jun 2013

Ruokamyrkytys, pala Suomea ja viestejä seinillä

Tulvan lisäksi viime päivinä viikkoina on ehtinyt tapahtumaan kaikennäköistä muutakin jännittävää. Tällä viikolla esimerkiksi pääsin kokemaan elämäni ensimmäisen ruokamyrkytyksen. Kämppisteni suureksi pettymykseksi sairastuminen ei johtunut dyykkaamisesta (sanomatta lienee selvää, että mun kämppikset on hieman epäluuloisia mun roskasaaliita kohtaan!) vaan erään kepappilan falafel-leivästä...

Oltiin sen aurinkoisen päivän päätteeksi kaverin kanssa telttailemassa järven rannalla kun totesin, että mulla on vähän huono olo. Tulipa ainakin ihailtua kesäistä järvimaisemaa kello kuudelta aamulla siinä ruohikkoa laatoitellessa, tuskin olisin muuten herännyt niin aikaisin nauttimaan aamuvarhaisen linnunlaulusta ja luontonäkymästä. Loppupäivän vietin sitten visusti sängyn ja sangon välimaastossa. Nyt oon selvinnyt ruokamyrkytyskoettelemuksesta, mutta ilmeisesti jonain jälkitautina mun koko leuka on ihan vesirakkuloilla. Suorastaan hurmaava näky, uskokaa pois.

Mutta se järvi - mun pala Suomea Hallessa:

Hevosenkenkäjärvi (Hufeisensee); klo 06:00



Hevosenkenkäjärvi (Hufeisensee); klo 23:00


Ehdottomasti mun uusi lempipaikka Hallessa! Maisema on kuin meidän Suomen kesämökillä - voiko ollakaan ihanampaa! Parannuttuani ruokamyrkytyksestä päätin käydä toiseen kertaan paikalla ihailemassa auringonlaskuidylliä sekä kesän ekalla uinnilla (maaliskuun meripulahdusta Espanjassa ei lasketa).

Järvimaiseman lisäksi Hallesta on löytynyt toinenkin pala Suomea: tänne on avattu pieni Suomikauppa, josta saa lakritsia, Fazerin suklaata ja tervalikööriä. Oikeastaan kyseessä on vain pieni myymälän nurkkaus randomin kodinkonekaupan takaosassa ja suomalaisten tuotteiden lisäksi tarjolla on myös joukko muuta pohjoismaalaista tavaraa, mutta mä lähdin liikkeestä Suomen liput silmissä ja lakritsipötkö kourassa, naamalla sellainen onnenvirne ettei mitään rajaa!

Ja vielä takaisin auringonlaskuihin: eräänä toisena päivänä istuttiin iltaa kaverin asuintalon katolla. En oo koskaan ennen kävellyt yhtä huterilla kattotiilillä, mutta korkeiden paikkojen ja nättien auringonlaskujen ystävänä oli kyllä kannattavaa strapetsitaiteilua se!

Ja loppuun vielä pari viestiä Hallen kaduilta. Musta kaupunki on just sopivan elävä ja kodikas, kun sen asukkaat kirjaimellisesti postaavat viestejä toistensa seinille. Pitäisi itsekin kunnostautua tässä lajissa!

Hulluus on kohtuullinen reaktio todellisuuteemme.

Olet vapaa.

No comments:

Post a Comment