27 Jun 2013

Lebenszeichen!

Elossa sitä vielä ollaan, vaikka lääkäreiden mukaan oonkin nykyään kroonisesti sairas. Mulla todettiin nimittäin kilpirauhasen vajaatoiminta. Tää uutinen tuli aika järkyttävänä yllätyksenä, koska oon omasta mielestäni täysin terve - kävin verikokeissa lähinä kontrollimielessä puolitoista vuotta kestäneen lähes-vegaaniuden takia. Oletin oikeastaan, että mun B12-vitamiiniarvot saattais olla tavallista alhasemmat, tai sitten veren rautapitoisuus (jotka molemmat on tunnettuja vegaaneilla esiintyviä ongelmia). Mutta ei, sen sijaan mulla on mukamas kilpirauhasen vajaatoiminta. Muutamia sairauteen sopivia oireita mulla on toki ollut: väsymystä, keskittymisvaikeuksia, kuiva iho, hidas pulssi, matala verenpaine ja huono ääreisverenkierto, mutta kuvittelin niiden olevan ihan normaaleja eroavaisuuksia.

Kilpirauhasen vajaatoiminta edellyttää päivittäistä lääkkeiden syömistä koko loppuelämän ajan. Käytännössä sairaudessa on kyse siitä, että kilpirauhanen ei syystä tai toisesta pysty tuottamaan kehon aineenvaihduntaan vaadittavia hormoneja, minkä takia niitä on otettava tablettimuodossa. Lääkkeillä siis (yllätys) hoidetaan sairauden oireita, ei sen aiheuttajaa, sillä aiheuttaja ei usein ole edes tiedossa.

En pysty hyväksymään sitä, että oisin 23-vuotiaasta lähtien kroonisesti sairas ja sidottu säännölliseen lääkitykseen. Lisäksi mun mielestä diagnoosi annettiin ihan liian nopeasti. Oon muutenkin erittäin kriittinen lääkkeitä kohtaan, puhumattakaan sitten lääketeollisuusbisneksestä. Oon nimittäin sitä mieltä, että suurimman osan sairauksista voi parantaa itse ilman minkäänlaisia lääkkeitä elämällä terveellisesti ja harjoittamalla positiivista elämänkatsomusta. Aloin siis heti selvittämään mikä tässä kilpirauhasen vajaatoiminnassa oikein on kyseessä ja onko olemassa vakavasti otettavia vaihtoehtoishoitoja. Mun omadiagnoosin mukaan on mahdollista, että multa puuttuu kilpirauhasen tarvitsemia seleeniä (hivenaine) ja tyrosiinia (aminohappo). Tarvitsen myös joka tapauksessa liikuntaa, joka vauhdittaa aineenvaihduntaa.

Eli tästä eteenpäin syön paljon parapähkinöitä, maapähkinöitä, valkoisia papuja ja seesamia sekä harrastan liikuntaa päivittäin sekä tarkkailen oman tilaani. Palattuani Argentiinasta menen uusiin verikokeisiin testaamaan, josko oma lääkintäni olisi toiminut. Tai jos tila tuntuu heikkenevän ja tulen katumapäälle niin voin edelleen käydä hakemassa reseptilääkkeet apteekista, mutta ensin aion kokeilla luonnonmukaisempia menetelmiä. Kuulemma akupunktiokin saattaisi auttaa, mutta jostain syystä en oo vielä innostunut siitä.

auringonlasku Lübeckin yllä
Ratzeburger See
purjeveneitä
Viime kirjoittaman piipahdin taas Pohjois-Saksassa; tällä kertaa Lübeckissä, Ratzeburgissa ja Lüneburgissa, joista tämän postauksen kuvatkin on. Nautin pidennetystä viikonlopusta maaseudun rauhassa rakentamalla hevosaitausta, lukemalla muuta kuin yliopistokirjallisuutta, pyöräilemällä pitkiä lenkkejä peltoteitä pitkin ja aloittamalla uuden vanhan kesäharrastuksen, joka on Saksaan muutettua jäänyt ihan liian vähälle:  järviuimisen. Sittemmin oon bongannut Hallestakin uimiseen soveltuvan järven (edellisen postauksen Hevosenkenkäjärvessäkin voi toki uida, mutta mun naapurin mukaan siellä on vielä jäänteitä jostain DDR:n aikaisista myrkyistä, joten ei suuremmin houkuttele se järvi), jonka äärellä on tullut vietettyä useampikin hellepäivä.

pilvimuodostelma ja kuu
auringonlasku (ylläri!) Ratzeburg-järven yllä
söppänät lampaat
unikkoja ja maaseutumaisemaa
Täytyy myöntää, että opinnot on jäänyt vähän vähille tänä lukukautena. Mulle on nimittäin käynyt selväksi, että en aio enää jatkaa hispanistiikan opintoja. Aloitin ne, koska halusin oppia espanjan kieltä ja haaveilin vaihdosta Etelä-Amerikassa, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa olla molemmat päämäärät saavutettuna. Muut hispanistiikan kurssit kuin tuo espanjan kielikurssi ei jostain syystä jaksa innostaa ja mun mielestäni elämässä ei ole mitään järkeä tuhlata aikaa asioihin, joiden suhteen ei ole motivoitunut, joten sen aineen opiskelu taitaa jäädä tähän lukukauteen. Lisäksi mua on jo pidemmän aikaa poltellut kasvatustieteiden opiskelu, joten toivottavasti pystyn ensi vuonna aloittamaan siihen perehtymisen!

Ja siitä Etelä-Amerikan vaihdosta: virallinen hyväksyntä La Platan yliopistosta on vihdoin tullut! Kaikennäköistä byrokratiaramppaamista vielä riittää (vakuutukset ja lääkärin todistukset puuttuu, puhumattakaan sitten majoituksesta itse paikan päällä taikka vuokralaisen löytämisestä Hallen kämppään), mutta lomalukukauden hakemus on sentään postissa ja muuttoilmoitus paikalliseen maistraattiin tehty. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa, ja aikaa muuttoon on vielä jopa vajaat kolme viikkoa!

Lüneburg
eväspaussi Harzissa.. tai siis taivasmaisemaa
auringonlasku Geiseltal-järvellä
Näinä päivinä mulla on ensimmäistä kertaa koko Saksassa asumisen (yli kolme vuotta!) aikana perhettä käymässä täällä kylässä. Ihan mahtavaa pystyä näyttämään mun lempikaupunkia kotiväelle ja osoittamaan, miten hyvin oon kotiutunut tänne ja miten kovasti mä tätä paikkaa rakastan. Oon menettänyt mun sydämeni tälle kaupungille ja vaikka riemuitsenkin mahdollisuudesta lähteä vaihtoon maanosaan, jonka suhteen oon ollut jo niin pitkään utelias, oon todella onnellinen siitä, että mulla on Hallessa aina paikka jonne palata. Tunnen oloni täällä vain niin uskomattoman kotoisaksi :)

10 comments:

  1. Oi, hyvin monia sun tekstejä - etenkin kulutukseen ja ruokaan liittyviä - lukiessa tulee sellainen juuri näin, ihanaa!! -olo ja hyvin usein myös oivallusolo. Kuitenkin on ollut ongelmallista pukea sitä innostusta useinkaan mihinkään kommentin muotoon.

    Yhtä kaikki nyt tuli kumpikin noista oloista ja niin hyvä olo/mieli myös, että voisi kommenttillakin heittää!

    Ensinnäkin huippua, että vaihto-opiskelupaikka on varmistunut, kovasti tsemiä viime hetken järjestelyihin! :) Ja niin, mitä kirjoitit sairaudesta ja lääkkeistä, medikaalisaation vastustamisesta - kuulostaa mun korvaan hyvin paljon varteenotettavalta, viisaalta ja ennen kaikkea kiinnostavalta. Mielenkiinnolla lukisin kyllä sitten, miten lääkkeiden hankkimatta jättäminen ja vaihtoehtoiset hoitomenetelmät toimii!

    Voisin kai myös ylistää sen verran, että mielenkiinnolla kyllä luen kaiken, mitä kirjoitat, olipa kyse sitten arvoista, matkustelusta, elämästä, seikkailuista, arjesta; joka tapauksessa välittyy sellainen elämänilo, seikkailunnälkä, mitä näitä on. Ja vielä propsit kirjoitustaidostasi!

    Jospa tämä nyt tällä kertaa, kiitos inspiroivista teksteistäsi ja paljon hyvää sulle !! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos tosi paljon kommentista! Ne innostaa pohtimaan ja kirjoittamaan lisää näistä mulle tärkeistä aiheista, eli kommentoi toki vaan jatkossakin :) Ihanaa, että näistä mun teksteistä on muillekin iloa kuin vain mulle itelleni ja että oon onnistunut välittämään mun seikkailunnälän ja elämänilon, niitä on nimittäin tosiaan vaikka muille jakaa! :)

      Nyt kauniina kesäpäivinä ja matkajärjestelyiltä en oo ehtinyt kirjoittelemaan pitkään aikaan mitään, mutta viimeistään Argentiinasta palaan taas blogin pariin! :)

      Samoin kaikkea hyvää sulle, nauti kesäauringosta! :)

      Delete
  2. "Oon nimittäin sitä mieltä, että suurimman osan sairauksista voi parantaa itse ilman minkäänlaisia lääkkeitä elämällä terveellisesti ja harjoittamalla positiivista elämänkatsomusta"

    Kuulostakoot kuinka hipiltä tahansa, niin allekirjoitan tämän täysin. (Homeopatiasta on myöskin löytynyt apua oman lähipiirin sisällä.)

    Ps. Kuinka siisti blogi! Kaikenlainen reissujuttu kiinnostaa varsinkin hyvillä kuvilla höystettynä, niin ja plus Saksa. <3 Itse olen kesän jälkeen sinne muuttamassa, niin kaikki maahan liittyvä tottakait kiinnostaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä oon täysin vakuuttunut siitä, että keho osaa parantaa itse itsensä, kunhan sille antaa siihen tarvittavat työkalut (eli ravinnon kautta). Oikeastaan ihan hassua, että varsinkin niin kutsutuissa länsimaisissa kulttuureissa on totuttu heittämään kemiallisia yhdisteitä naamaan sen sijaan, että pohdittais eri oireiden syitä ja hoidettais niitä luonnonmukaisin metodein..

      Minne päin Saksaa oot muuttamassa? Mun elämä siirtyy pian Atlantin toiselle puolelle, mutta Saksaan palataan taas ensi vuonna <3

      PS. Sun reissujuttuja seuraan myös suurella mielenkiinnolla !

      Delete
    2. Agreed! Menin joskus lukemaan jonkun tutkimuksen, missä huomattiin että aasiassa ei niinkään sairasteta esim. syöpää. Se on enimmäkseen "länsimaiden" kirous, ja suora syy löytyy juurikin ruoasta! Pistää kyllä tosissaan miettimään nykyistä lääketeollisuutta ja ravinto-ohjeita...

      Ja ite oon menossa Dresdeniin! Näin aluksi majoitun Amrum-nimiselle saarelle kavereiden lattialle ja sieltä sitten kohti itää. Oon ihan täpinänä tästä, sillä sieltä pääsee niin helposti pyörimään itä-blokkia läpi, mikä onkin ehdottomasti mun lempparialuetta euroopassa!

      Hah, kiva kuulla! Ite jään kans mielenkiinnolla seuraamaan miten sulla siellä toisella puolella maailmaa sitten menee. ))

      Delete
    3. Hoo, Dresdenistä tykkään myös kovin, vaikka Halle mun ehdoton Nummer 1 Saksan kaupungeista onkin !

      Delete
  3. Hei hieno asenne ton kilpirauhasdiagnoosin suhteen, ite tekisin aivan samoin. :) Akupunktio pelotti mua aina ennen hirveästi mutta kerran sain mahdollisuuden kokeilla ja lopulta uskalsin - olo oli sen jälkeen aika mieletön! Ihan hurjan rentouttavaa se ainakin on, mutta varmaan just apua muihinkin vaivoihin. Ja ps. reiki auttaa ihan kaikkeen, tietty tehokkaampaa jos ite osaa niin voi tehdä usein.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voitko vahvistaa sellaisen väitteen, ettei akupunktion aikana tunne niitä neuloja ollenkaan, koska ne on niin ohuita? Myönnän olevani aika neulakammoinen, mutta tilaisuuden tullen varmaan kokeilisin. Reikiä kokeilisin myös tilaisuuden tullen! Harmi etten tunne ketään, joka sitä harjoittaa.

      Delete
    2. Mullakin on neulakammo ja aluksi en kyllä meinannut haluta niitä neuloja ollenkaan - mutta onneksi uskalsin! Ne on todellakin tooosi ohuita ja niitä tuskin tuntee. Sellaisen ihan pienen nipistyksen laitettaessa vaan, mutta paljon pienemmän kuin esim verikoetta otettaessa jne. Ja kun ne on laitettu paikalleen niin sit niitä ei tunne ollenkaan, paitsi sellaisen jännän tunteen kun ne vaikuttaa.

      No varmasti törmäät johonkin reiki-ihmiseen joskus oikealla hetkellä. :) Tai tuu joskus mun reikikurssille kun käyt Suomessa!

      Delete
  4. Hurjaa saada tuollainen diagnoosi, vaikkei sairautta välttämättä päivittäisessä elämässä huomaisikaan. Oot rohkea, että uskallat uhmata lääkärin ohjeita. :) Toivottavasti ei tarttis lääkkeitä edes ruveta syömään.
    Ja ihania kuvia! Lampaat on niin söpöjä, ja unikot myös.

    ReplyDelete