26 Feb 2013

Lumista maakuntamatkailua

Kun näkymä huoneen ikkunasta kymmenen aikaan aamulla (ties monennetta päivää putkeen) on tällanen: 


.. on mun mielestä parasta jäädä sänkyyn koko päiväksi. Tai oikeastaan samantien koko lopputalveksi.

Mutta sitten entinen naapurini soitti ja ilmoitti meidän lähtevän valokuvausreissulle läheiseen pikkukaupunkiin, jossa on kuulemma linna ja kaikki. Tarjous, josta ei voi kieltäytyä! Muutamaa tuntia myöhemmin kaivettiinkin Reinarin auto lumikinoksesta ja suunnattiin toiseen Saale-joen rannalla sijaitsevaan kaupunkiin, nimittäin Wettiniin. Paikka oli oikein karismaattinen linnoineen, kirkkoineen ja losseineen, mutta iltapäivä hämärtyi nopeasti ja lunta lensi niskaan semmoista tahtia, että kuvaaminen jäi vähemmälle - edes siitä linnasta en huomannut ottaa kuvaa. Pari otosta sentään tuli napsittua:

Wettinin sympaattinen minilossi
naapuri linnan juurella
lumipuu
maisemien ihailua
Paluumatkalla bongasin yhdestä kyläpahasesta aitaamattomat ruokakaupan roskikset, joista hain messiin parit paprikat ja patongit. Ihan nappilöytö, koska meidän lähistön supermarketin roska-aitaukseen asennettiin viime viikolla katto, joten niille roskiksille ei enää pääse pelkästään aidan yli kiipeämällä. Melkein pillahdin itkuun sitä uutuudenkiiltävää metallikattoa tuijotellessani, niin epäreilulta se tuntui. Dyykkaus on mulle paitsi syömäkelpoisten elintarvikkeiden pelastamista myös jännittävä aarteenetsintäseikkailu ja reissubudjetin pönkittäjä. Mutta niin se vaan on, että hyvien käyttötavaroiden heittäminen roskiin on normaalia ja hyväksyttävää, niiden hakeminen roskapöntöistä sen sijaan laitonta ja se yritetään kaikin keinoin estää.

Hullu maailma.

No comments:

Post a Comment