21 Feb 2013

Asunnottomuuden loppu



Oon tässä viime päivinä paitsi väsännyt minilumiukkoja myös käynyt tutustumassa pariin potentiaaliseen uuteen majapaikkaan. Hallesta on keskimäärin helppo löytää huone, mutta asetin mun tulevalle asumukselle pari tärkeää kriteeriä: huone ei missään tapauksessa saa olla kovin kallis (koska edellisen asunnon irtisanomisajan takia maksan siitä vielä seuraavat kolme kuukautta) ja kämppiksien on oltava lepposaa porukkaa. Edellisen kimppakämpän kaltaiseen paikkaan en missään nimessä halunnut enää päätyä.

Ensimmäinen vierailemani kämppä oli vähintäänkin persoonallinen. Olisin asunut kolmen taiteilijaluonteen kanssa ja se näkyi positiivisesti asunnon sisustuksessa. Valitettavasti muutoin mukavat kämppikset oli tupakoitsijoita ja saksalaisen tavan mukaan polttavat myös sisällä (tätä en ikinä tuu ymmärtämään..). Lisäksi asunnon lämmitys hoitui hiiliuunilla, mikä ei ehkä olis vilukissaystävällisin vaihtoehto, mutta kyllä mä yhden kevätkesän moisen kanssa oisin elänyt ongelmitta.

Toinen asunto oli ehdottomasti, no, järkyttävin koskaan näkemäni asunto. Rappukäytävän ikkunoissa oli kellertyneitä kiiltokuvia ja seinistä rapisi maali. Asunnossa asuisi mun lisäksi kaksi miestä kolmenkympin molemmin puolin. Jostain syystä eteisen seinät oli maalattu vaaleanpunaisiksi ja keskellä käytävää tönötti pieni muovinen joulukuusi koristeinaan käytettyjä teepusseja ja alumiinifoliomyttyjä. Keittiö oli iloinen tavaroiden sekamelska: jostain vedenkeittimen ja vanhan leipäpussin välistä kurotteli pystyynkuivunut huonekasvi, jota vastapäätä taas seisoi kaasuhella. Tiedoksi vain, että mä ja kaasuhellat ei tulla toimeen, koska pelkään sekä sytkäreitä että kaasua. Asunnon vessassa (jonka ovea koristi noin viisikymmentä Paavo Pesusieni -tarraa) ei ollut lainkaan käsienpesumahdollisuutta. Erillisessä, noin kolmen neliömetrin kylpyhuoneessa oli paksu kokolattiamatto, kuten myös siinä mulle tarjotussa huoneessa, sillä erotuksella tosin, että sen mun huoneen lattiamatto oli reunoista irti. Tulevat kämppikset eivät olleet edes paikalla, joten niiden olemus jäi täysin mysteeriksi.

Kolmas asunto oli täydellinen. Kämppikset oli tosi kivoja, huone olisi ollut puoliksi kalustettu (mikä ois ihan loistojuttu, kun otetaan huomioon että mulla ei oo oikein mitään huonekaluja!) ja sijainti oli hyvä. Koko homma oli vaan niin sopiva, ettei siitä oo sen enempää oikein mitään kirjotettavaa.

Sekä toisesta että kolmannesta asunnosta sanottiin, että voisin mielelläni muuttaa sinne. Molemmat asunnot oli samanhintaisia. Jotenkin tuntuisi luontevalta, että oisin valinnut sen kolmannen asunnon, mutta mulla on tällä hetkellä sellanen ihmeellinen itsensäkehittämisvaihe meneillään ja siks totesinkin, että toi kolmosvaihtoehto ois ollu liian mukava ja oisin päässyt kaikesta tosi helpolla. Sen sijaan mun tekis vähän mieli kurkistaa oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja siks sovittiinkin, että muutan parin viikon päästä tuonne kakkosasuntoon. 

Edellispäivänä kävin tutustumassa toiseen tulevista kämppiksistäni (toinen tulee reissuiltaan kotiin vasta kun oon jo muuttanut), ja tämä osoittautuikin tosi lepposaksi veikoksi. Palasin vasta joskus puoli neljältä yöllä takaisin tänne tämänhetkiseen kotiini - tunnit vierähti ihan huomaamatta geeniteknologiakeskusteluiden ja kulutuskritiikin parissa. Luulen, että päätös muuttaa tonne oli oikea, vaikka kauhulla ootan sitä kaasuhellaa...

6 comments:

  1. oi, rohkea tyttö, kunnioitettava veto !
    innolla ja mielellään lukisin sitten, millaista asuminen noin mielenkiintoiselta kuulostavassa paikassa on - ja miten käy kaasuhellan kanssa

    ReplyDelete
    Replies
    1. hii, kiitti kannustuksesta! kerron kyllä varmasti lisää siellä asumisesta ja kuviakin aion ottaa, sen verran erikoinen asunto on kyseessä :D

      Delete
  2. Hihih ainakin mielenkiintoiselta kuulostaa! :) Mäkin vihaan kaasua, mutta kyllä siihen kaasuhellaan tottuu. Tulitikut ei oo niin pahat kuin sytkäri ja myydäänhän sellaisia pidempiäkin "sytyttäjiä" noita helloja varten. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. joo, oon miettiny sellasen sytyttäjän hankkimista, tai ylipitkien tulitikkujen! oikeestaan oon mielissäni että mun pitää opetella kaasuhellan käyttämistä, costa ricassa oli vähän tyhmä olo kun en saanut itelleni tehtyä ruokaa ja sellaseen tilanteeseen en enää halua päätyä :D

      Delete
  3. Tän postauksen lukeminen oli ihan kuin olisi jotain tv-sarjaa katsonut, kun tossa "muutan parin viikon päästä tuonne kakkosasuntoon" -kohdalla loksahti suu auki kuin Gossip Girlin juonikäänteissä konsanaan. :D Rohkee veto, raportoi sitten miten sujuu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. hih! raportoin varmasti! :)

      Delete