6 Jan 2013

Lumiloma Suomessa



Aattelinpa raportoida parit kotimaan lumimaisemat tännekin. Pari viime viikkoa vierähti nimittäin leppoisasti keskellä ei-mitään, kuten ylläolevasta kuvasta näkyy. Erinäisten muiden juhlapäivien lisäksi ehdin myös vanhenemaan vuodella, mikä tunnetusti aiheuttaa pientä ikäkriiseilyä. Eräs Helsingissä tapaamani haitarinsoittaja tosin väitti mun olevan korkeintaan 17-vuotias, joten ei kai tässä vielä mitään hätää ole, vaikka naapurin kolmivuotiaan mukaan taas oon jo lähes puoli viiskymmentä vuotta vanha. Hän itse on nimittäin omien sanojensa mukaan puoli kuusi vuotta vanha.

Suomessa ollessa nautittiin oikein antaumuksella kaikista lumijutuista, joita on rehellisesti sanoen tullut vähän ikävä täällä sateisten talvien luvatussa maassa. Me luisteltiin, laskettiin mäkeä, juoksenneltiin lumisessa metsässä, rakennettiin lumilyhtyjä ja -ukkoja ja tehtiin lumienkeleitä saunan jälkeen - viimeisessä mun saksalainen poikaystäväni oli selkeesti mua parempi, vaikka vähän kirpaiseekin myöntää. Aattona meillä kävi jopa joulupukki, vaikka pienimmätkin perheenjäsenet jo vahvasti epäilee moisen ukon olemassaoloa. 

me oltiin kuusiostoksilla ja mä bongasin yhdestä kuusesta lumiotuksen
elämäni ekaa kertaa hokkareilla: lensin (vain) kaks kertaa nenälleni ku koitin jarruttaa kärkipiikeillä.
tän nimi olis helmutti

Suomalaisen jouluperinteen mukaan myös syötiin... vähän tulevankin vuoden varalle. Erilaisia laatikoita, rosollia ja itsetehtyjä karjalanpiirakoita olikin jo kaivattu: kyseessä oli nimittäin ensimmäinen joulu Suomessa sitten viiteen vuoteen. Viime joulut oon nimittäin keikkaroinut vuorotellen Englannissa ja Saksassa. Uutta vuotta me otettiin vastaan yhden helsinkiläisen talon katolla (tikapuut ja sula sää oli hyvä yhdistelmä!), jolta oli mukava katsella ilotulituksia kuohuviiniä siemaillen. Jostain syystä katolla otetuista kuvista ei tullut yhtään mitään eikä tähtisädetikkujakaan saatu tuulen takia syttymään, mutta ehtihän niitä myöhemminkin. 

poikaystävän eka karjalanpiirakka ikinä wuhuu!
tää kuva on saksalaisia kavereita varten: kattokaa ny, miten paljon siellä oli lunta!

Kaiken tän hauskanpidon jälkeen oli aika palata takaisin kotiin. Paluumatka alkoi vähemmän juhlallisissa tunnelmissa: lähemmäs 30 kilon laukkuja vesisateessa ylämäkeen vetäen ja kantaen. Astetta haastavampi tehtävä, jos kävelyalusta on lumisohjolla ja vesilätäköillä kuorrutettua peilijäätä. Tuloksena oli kosteahko tunnelma kengissä - onneksi mukana oli vaihtokengät. Saksan päässä suunnattiin megakantamustemme kanssa tietysti väärään bussiin, minkä ansiosta missattiin junayhteys Halleen. Kymmenen tunnin matkustamisen jälkeen oltiin vihdoin onnellisesti perillä ja näin viikon kuluttua saapumisesta alkaa olla laukutkin purettuna ja seuraava reissu jo suunnitteluasteella.


No comments:

Post a Comment