25 Jul 2012

Opiskeleminen Saksassa


Kommenteissa oli pyyntö kertoa jotain saksalaisesta opiskelukulttuurista ja verrata sitä Suomeen. Onhan tässä jo tarpeeksi postailtukin pelkästä yliopistoon hakemisesta, että olisikin jo aika siirtyä itse opintoihin! Suomalaisesta opiskelukulttuurista mulla on tosin vain sivustaseuraajan tietoja, koska en ole koskaan opiskellut suomalaisessa yliopistossa.

Parin kuukauden päästä aloittavatkin jo uudet Erstis (Erstsemestler) eli ekan lukukauden opiskelijat. Saksalainen yliopistoura alkaa viikon mittaisella tutustumisjaksolla yliopistoelämään. Uusille tulokkaille järjestetään erilaista toimintaa: päiväsaikaan tutustutaan eri kirjastoihin, instituutteihin ja yliopiston rakennuksiin sekä esimerkiksi siihen, miten kokeisiin ja moduuleihin ilmoittaudutaan verkkoportaalissa (koska kaikki semmoinen on tosiaan netissä), iltapäivällä ja iltasesta kierrellään eri instituuttien opiskelijoiden kanssa tutustumassa kaupunkiin, sen yöelämään ja muihin opiskelijoihin.

Hallessa otetaan uudet opiskelijat mielestäni erityisen hyvin vastaan. Kaupunki lahjoittaa kaikille uusille asukkaille (joista suurin osa on opiskelijoita) kulttuurilahjakortin mihin tahansa kaupungin monista teattereista ja yliopisto jatkaa lahjomista laukulla, joka on täynnä paikallisia tuotteita (mm. keksejä ja suklaata!) ja lisää lahjakortteja mm. museoihin, eläintarhaan ja kahviloihin. Mitään uusien opiskelijoiden kastamisia tai haalarijuttuja täällä ei ole. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin mulla ei ole aavistustakaan, miks suomalaisilla opiskelijoilla on haalarit :D

Opintopisteet ja moduulit

Käytännön opiskelussa on suuria eroja eri linjojen välillä. Itse opiskelen 90/90 -opintopisteen Bacheloria, eli tavallaan kahden pääaineen kandia. Hallessa on myös mahdollista opiskella 120/60:n opintopisteen tutkintoa, eli yhtä pääainetta ja yhtä sivuainetta, tai 180:n pisteen tutkintoa, eli yhtä pääainetta. Vaihtoehdot vaihtelee aineesta riippuen: humaanitieteissä on paljon palapelitutkintoja kun taas esimerkiksi luonnontieteilijät ja liiketalouden opiskelijat opiskelevat yleensä pelkkää yhtä pääainetta. Palapelitutkinnon opiskelijat myös itse askartelevat omat lukujärjestyksensä kiinnostavista moduuleista, tietysti niin, että saa myös kaikki vaaditut moduulit kasaan, kun taas yhden pääaineen opiskelijat saavat usein valmiit lukujärjestykset yliopistolta.

Moduuleja on erilaisia: luentoja, seminaareja, harjoituksia ja tuutoreita, joista kaksi ensimmäistä ovat hyvin yleisiä. Luennoilla kuunnellaan yhtä puhujaa ja kirjoitetaan muistiinpanoja kun taas seminaareissa tunnelma on leppoisampi ja opiskelijoiden on suotavaa ottaa osaa keskusteluun. Harjoituksissa harjoitellaan esimerkiksi tietokantojen käyttöä tai laskutehtäviä, jos sattuu sellaista opintolinjaa opiskelemaan (mulla ei vielä koskaan ole ollut harjoituksia..) ja tuutoreissa kerrataan jo opittua. Lisäksi kaikkien opiskelijoiden on suoritettava kaksi yleismoduulia: esimerkiksi kielikursseja, tieteellisen työskentelyn kursseja, tutor-toimintaa ulkomaalaisille opiskelijoille tai retoriikkaa... Vaihtoehtoja on todella paljon!

Opiskeluaika ja -määrä

Oman kokemukseni mukaan yliopistolla ei tarvitse istua aamusta iltaan, mutta itsenäiseltä työpanokselta odotetaan paljon. Meillä on ollut leppoisat lukujärjestykset ja tarvittavat pisteet saa kasaan istumalla yliopistolla noin 15-20 tuntia viikossa. Vapaa-ajalla saa sitten väkertää esitelmiä, tekstitiivistelmiä ja artikkeleita. Opiskelijamäärä yksittäisillä luennoilla vaihtelee myös opintolinjoittain: etnologeja ja hispanisteja on korkeintaan 30 kerrallaan luentosalissa, kun taas liiketalouden (esim. BWL) opiskelijoita istuu samassa salissa kerrallaan useampia satoja.

Saksassa on kevät- ja syyslukukauden sijaan kesä- ja talvilulukaudet. Talvilukukausi alkaa syksyllä lokakuussa ja päättyy tammikuun loppuun. Helmi- ja maaliskuu on "lukulomaa", jolloin opiskelijat kirjoittavat ahkerasti kotiesseitään, suorittavat työharjoittelua tai ihan vain lomailevat. Kesälukukausi taas kestää huhtikuusta heinäkuuhun, jota jälleen seuraa kahden kuukauden kotiesseeloma. Käsittääkseni Suomessa tehdään kirjatenttejä? Täällä niitä ei kuitenkaan ole. Moduuleista riippuen on vaihtoehtona osallistua joko kirjalliseen tai suulliseen kokeeseen koko lukukauden aiheista tai kirjoittaa kotiessee. Kotiesseellä tarkoitan 10-15 sivuista Hausarbeitia, joka on käytännössä tieteellinen artikkeli aiheesta, jota varten tutkitaan laajemmin kirjallisuutta ja kehitellään oma teesi, jonka puolesta argumentoidaan.

Pääsykokeet ja professorit

Saksalaisessa yliopistossa opiskellessa pitää varautua siihen, että täällä luetaan paljon ja koko ajan (akateemista saksaa, joka on melkein oma kielensä). En tiedä, millainen tilanne Suomessa on, vaikka pelkkiin pääsykokeisiinhan saa jo lukea ihan reippaasti. Pääsykokeita täällä ei kuitenkaan yleensä ole - joillekin opintolinjoille on soveltuvuuskokeet, mutta suurimpaan osaan otetaan opiskelijoita lukio- ja yo-todistuksen keskiarvon mukaan tai opiskelijaksi pääsee ihan pelkällä ilmoittautumisella. Joillain linjoilla karsitaan vuoden jälkeen luokka-asteen huonoimmat pois, mutta niistä en tiedä sen enempää. Yleensä ne, jotka eivät menesty yliopistolla (eli eivät useasta yrityksestä huolimatta pääse kokeista läpi) lopettavat opinnot omasta tahdostaan.

Mutta siitä lukemisesta: mun opintolinjoilla pitää lähes joka seminaaria ja luentoa varten olla luettuna etukäteen annettu (toisinaan useampi) kirjan kappale tai artikkeli, joita käsitellään tunnilla. Lukukauden aikana olisi myös hyvä lukea muuta taustakirjallisuutta ja kerätä (luettua) materiaalia kotiesseitä varten. Käytännössä tämän kaiken tekeminen on kuitenkin mahdotonta, sillä yliopistokaupungit tarjoavat opiskelijoille paljon muutakin tekemistä.

Meillä on pienien ryhmien ansioista myös mahdollisuus hyviin suhteisiin dosenttien kanssa. Teitittelystä ja titteleistä ja niiden luomasta hierarkisesta etäisyydestä huolimatta dosenttien kanssa on mahdollista jutella melko tuttavallisesti kahden kesken ja vaikka kysyä neuvoa, jos jokin asia jäi hampaankoloon. Poikkeuksiakin toki löytyy ja isompien ryhmäkokojen opintolinjoista en osaa sanoa mitään.

Vapaa-aika 

Ja mitä sitä sitten tehdään vapaa-aikana? Yliopistolta saa nopeasti samanhenkisiä kavereita, joiden kanssa voi yhteisen opiskelun lisäksi ihan vain istua iltaa, jos diskojen värivalot ei houkuttele. Jos taas tanssijalkaa vipattaa, kaupungin lähes joka lokaalilla on monta kertaa viikossa opiskelijabileitä. Opiskelijat järjestävät myös jatkuvasti kekkereitä kotonaan, joten tylsää ei ehdi tulemaan. Yliopisto tarjoaa lisäksi useita eri urheilullisia harrastusmahdollisuuksia naurettavan edullisilla hinnoilla ja yliopistoilla on erilaisia poliittisia, musikaalisia ynnä muita opiskelijaryhmittymiä ja opiskelijat tuottavat kanssaopiskelijoilleen esimerkiksi lehteä ja radio-ohjelmaa.

Mie oon ainakin viihtynyt saksalaisessa yliopistossa tosi hyvin ja kauhistelen vain jatkuvasti ajan nopeaa kulkemista. Justhan vasta alotin opiskelemaan ja nyt on jo kolmasosa opinnoista takana! Mutta suosittelen lämpimästi vaihtovuotta (puolesta vuodesta ei ole mihinkään!) tai jopa koko tutkintoa Saksassa :)


4 comments:

  1. kivahyvä valaiseva teksti! pikku kysymys vain, että onko teillä lukukausimaksuja Saksassa?

    sitten sellainen kysymys, että oletko huomannut, että Saksassa olisi jotenkin hyvin korkea elintaso? näetkö eroa Suomen ja Saksan normielintasossa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. hyvä, jos tekstistä oli jotain hyötyä! lukukausimaksut riippuu alueesta (bundeslandista), mutta suunta näyttää siltä, että monet bundeslandit luopuvat lukukausimaksuista. vuotta aiemmin tilanne oli vielä eri, mutta nykyään niitä on vain baijerissa ja niedersachsenissa. eli täällä missä mä majailen ei makseta lukukausimaksuja ja oppilaskuntamaksukin on todella alhainen.

      elintason mittaaminen objektiivisesti eri maissa on melko hankalaa: saksalaiset ehkä tienaavat enemmän rahaa, mutta joutuvat kuukausittain maksamaan terveysvakuutusta, kun taas suomalaiset tienaavat ehkä vähemmän rahaa, mutta eivät joudu maksamaan kalliita terveysvakuutuksia. lisäksi elintaso vaihtelee suuresti alueittain: müncheniläiset esimerkiksi ovat tunnetusti paremmin toimeentulevia kuin parin muun bundeslandin asukkaat (oma kotipaikkani mukaanluettuna). omasta mielestäni ero suomen ja saksan välillä ei kuitenkaan ole merkittävä :)

      Delete
    2. kyllä, hyötyä oli ja kiitoksia vielä lukukausimaksuselvityksestäkin! :)

      selvä! teki mieleni kysyä maassa pidemmän aikaa asuneen mielipidettä, sillä seikkailtuani kolme viikkoa Ruhrgebietillä tuli sellainen olo, että saksalaiset jos ketkään ovat hyvinvointikansaa ja toimeentulevaa sellaista!

      Delete
    3. mie en koskaan oo käyny pyörimässä ruhrgebietillä mut siellä on ainakin paljon ihmisiä ja teollisuutta, että luulis sieltä löytyvän töitäkin ja kellä on työtä, sillä on pätäkkää (varsinkin teollisuuden parissa työskentelevillä) :D

      Delete