9 Jul 2012

7 randomia faktaa

Jamy tykkäs haastella jo toistamiseen ja heitti mua monesta muustakin blogista tutulla tehtävänannolla:

1. Nominate 15 fellow bloggers.
2. Inform the bloggers of their nominations.
3. Share 7 random facts about yourself.
4. Thank the blogger who nominated you.
5. Add the Versatile Blogger Award picture to your blog post.

Koska oon tosi kapinallinen aion soveltaa sääntöjä vähän. En aio haastaa ketään (propsit niille jotka oikeesti haastaa 15 bloggaria!) enkä täten myöskään informoi ketään mistään. Jos jollakulla muulla on myös sellanen olo ku mulla, että pitäis oikeesti olla tekemässä jotain hyödyllisempää niin tuntekoot olonsa haastetuiksi! Awardsikuvaakaan en jaksa kopipasteilla tänne. Mutta lämmin kiitos haasteesta Jamylle ja seitsemän randomia faktaa, olkaa hyvät:  

1. Hölkkäsin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni huvikseni. Kaikennäkösiä päähänpistoja sitä saakin, koulun liikuntatunnit ei nimittäin suoranaisesti kuulunut lempiaineisiini. Puhe oli kaverin kanssa tehä sellanen parinkymmenen minuutin pikakiepaus, mutta parin 'eihän me vielä olla ees kaukana' -kommentin seurauksena tultiin lopulta hölkänneeks puoltoista tuntia ja kymmenisen kilometriä (tietysti kävelypaussein). Noh, tutustuupa samalla omaan asuinkaupunkiinsa.

2. Rakastan päiväunia (puhumattakaan nukkumisestä yleisesti) ja musta ne jakaa päivän just passelisti. Vaikka toteutus on tietysti päivän muusta ohjelmasta riippuvainen eikä hommat luista aina ihan suunnitelmien mukaan, oon todennut parin tunnin unipaussin sopivan omaan elämääni. Jotenkin ei vaan kykene toimimaan täysillä tehoilla ilman pientä latausta välillä.


3. Ihmettelin tänään ratikassa, miten sydämettömiä ihmisiä sitä onkaan olemassa. Eräs nuori ajattelematon mieshenkilö nimittäin yritti ehtiä ratikkaan ja jätti siinä samassa kätensä sulkeutuvien ovien väliin. Mun luonnollinen reaktio oli kauhistua näkyvästi, johon vieressä istuva suunnilleen ikäiseni nainen: "Oma oli vikansa, mitäs oli niin tyhmä". Minä totesin sen varmasti silti olleen kivuliasta, johon samainen nainen, ettei hänelle ainakaan ikinä juolahtaisi mieleen yrittää jotain yhtä typerää. Harmi ettei ihmiset osaa olla myötätuntoisia, vaikka toinen ehkä olisikin toiminut hölmösti. Kaikkihan me joskus kämmäillään.

4. Aloitin bloggaamaan ensi kerran vuoden 2009 lopussa, kun asuin Helsingissä ja kiertelin paljon kaupungilla ja maastossa kuvaamassa ja tutustumassa uusiin paikkoihin. Kirjoittelin myös saman vuoden reilistä ja vuotta myöhemmin reissusta rapakon toiselle puolelle, mutta jossain vaiheessa innostus taisi lopahtaa. Sitä blogia seurasikin lähinnä vain mun mummi enkä enää edes muista blogin nimeä? Muutettuani tokan kerran Saksaan 2010 marraskuussa aloitin uudestaan kirjoittamaan ja siitä asti oon tarinoinut netissä. Valitettavasti vanhat postaukset on joko sensuurin tai teknisten vaikeuksien takia kadonneet virtuaalisyövereihin, mutta uusia pukkaa koko ajan.

5. En tiiä mikä musta tulee isona. Tällä hetkellä kiinnostaisi esimerkiksi maahanmuuttajiin liittyvät hommelit (erityisesti koulutus ja sopeutus, mutta myös päätöselimissä toimiminen voisi olla innostavaa ja haastavaa) sekä ehkä myös tutkimus, oli se sitten Latinalaiseen Amerikkaan tai Euroopan maahanmuuttotilanteeseen liittyvää. Oikeasti huipuin juttu olisi työskennellä yliopiston palveluksessa, mutta se jäänee etäiseksi haaveeksi...


6. Luotan ja vannon vanhanaikaisten kännyköiden nimeen. Itellä on aina ollut pelkkiä kapulanokialaisia lukuunottamatta sitä yhtä kertaa, kun uskaltauduin kokeilemaan kosketusnäytöllistä puhelinta. Ihan syvältä koko vekotin, sanonpa vaan. Hyvästä puhelimesta löytyy kestävä akku, soittamis- ja tekstiviestiominaisuus sekä taskulamppu, eikä se säikähdä vettä, tippumista tai pölyä.

7. Aina Suomessa ollessani liftaan paikasta toiseen, koska julkinen liikenne on kallista eikä saksalainen opiskelijakortti kelpaa (sain kerran pulittaa uuden matkalipun hinnan, koska mun kortissa ei ollut VR:n logoa). Suomessa asuessakin tuli liftattua melkoisesti, mutta nyt ei tarvitse edes harkita julkisia. Oon aina saanut puolen tunnin sisään kyydin eikä koskaan ole sattunut mitään erikoista, vaikka aina kovasti varotellaan. Saksassa en kyllä koskaan liftais yksinäni.

Olipas yllättävän vaikeaa keksiä näitä juttuja, kun teki mieli kirjoittaa pidempiä tekstejä kuin vain 'hammasharjani on sininen' :D Kuvituksena toimivat satunnaiset pokkarista löytyneet otokset: ekassa auringonpaistetta metsän lehvien läpi kun huristeltiin pyörällä lentokentälle ja tokassa auringonpaistetta moottoritieltä kuvattuna. Satuttiin nimittäin ruuhkaan ja jouduttiin odottelemaan muutaman minuutin ajan, joten hyödynnettiin aika jalottelemalla vähän.


4 comments:

  1. Hahaa. Mä oon harrastanut Suomessakin liftausta ihan ahkeraan, varsinkin jurripäissään, mutta täällä Saksassa se ei ole pelkkä harrastus, vaan elämäntapa. Ihan oikeesti, joka viikonloppu tulee liftattua jonnekin, ja aina on perille päästy suht nopeasti. Münchenissä viikko sitten päädyttiin mm. afganilaisen ja turkkilaisen miehen kyytiin, joten siinä pääsee näkemään vähän eri kulttuurejakin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tja, kännissä en kyllä lähtis yksin liftaamaan yhtään mihinkään, (varsinkaan Bundeslandissa, jossa työttömyys on korkeimmillaan) mutta jossain vaiheessa päräytetään parin kaverin kanssa ja mennään peukalokyydillä jonnekki vähän pidemmälle! :D

      Delete
  2. Hei sen VR:n oman opiskelijakortin saa kyllä, vaikka opiskelee ulkomaillakin, jos vaan saat Suomesta opintotukea. Tarttee vaan näyttää se ulkomainen opiskelijakortti ja sit Kelan paperi, josta ilmenee et saat opintotukea, maksaa se 8 € ja voilá - opiskelija-alennukset jälleen kädenulottuvilla ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei huippua, kiitti vinkistä! Suosittelen vakavaa hyödyntämistä jos joskus tulee piipahdettua Suomessa pidemmänki ku vaan parin viikon ajan :)

      Delete