22 Jun 2012

Myllyrauniot


rakennuksen julkisivu..
Käytiinpä tässä spontaanilla seikkailulla Leonien kanssa. Olin jo edellisen postauksen kävelyretkellä bongannut parit rauniot joen varresta ja lähempi tutkimusmatka kutkutti jo silloin, mutta en kehannut yksin kivuta portissa olevan reiän läpi raunioalueelle. Meidän molempien olisi oikeastaan pitänyt olla tekemässä jotain ihan muuta, mutta päätettiin heittää opiskeluvelvollisuudet nurkkaan ja nauttia viikon ainoasta (!) aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä ulkosella.

...ja näkymää sisältä.
Kuvissa on raunioalueen ensimmäinen rakennus, jonka luonto oli villiinnyttänyt sekä ulkopuolelta että sisältä. Oli vähän sellainen olo kuin muumeilla siinä viidakkojaksossa, haha! Oon aina tykännyt sekä autiotalojen että raunioiden tunnelmasta. Jotenkin on kiehtovaa miettiä, mitä kyseisessä talossa on tapahtunut, millaista elämää sen asukkaat elivät, miksi talo seisoo nyt tyhjillään. Meidän tutkiman alueen rakennukset olivat kärsineet pahoin kahdessa tulipalossa 90-luvun alkupuolella, mutta tutkailin asiaa vähän netissä, ja vaikuttaisi siltä, että talot seisovat jo 70-luvulta asti tyhjillään.

tällä tuolilla vois pitää lepotauon
Kierreltiin koko aluetta (lisää kuvia on varmasti tulossa, niitä on PALJON!) pari tuntia ja oltiin jo lähössä pois, kun bongasin kyrillisin kirjaimin kirjoitetun tekstin muurin kyljestä. Suoritin joskus lukiossa yhden kurssin venäjää ja pystyin juuri ja juuri erottamaan yhden sanan tekstinpätkästä: 'Ukraina'. Ajattelin kuvata tekstin ja kysyä yhdeltä venäjäntaitoiselta kaverilta sen merkitystä joten nojauduin auki olevaan porttiin ottaakseni mahdollisimman heilahtamattoman kuvan muurista. Jouduin tosin välittömästi säpsähtämään pois portilta, siitä sai nimittäin pieniä sähköiskuja! Auki olevasta portista! 

Samaan aikaan Leonie halusi kurkistaa toisen portin läpi ja hälyttimet meni päälle. Lähdettiin aika vikkelästi pois paikalta. Oltiin muka kekseliäitä ja kipiteltiin polkua pitkin metsään sen sijaan, että oltaisiin menty takaisin portin läpi vilkkaasti liikennöidylle autotielle. Lieneekö sattumaa vai ei, mutta hetken päästä saatiin jo todistaa poliisiauton sireeneitä, jotka läheni meidän olinpaikkaa uhkaavasti. Reippaina tyttöinä kiivettiin siis melkoisen jyrkkää rinnettä läheisille siirtolapuutarhoille turvaan. Shortsit jalassa, metrisessä nokkospuskassa.. Aikamoinen loppuhuipennus! :D

kiivettiin myös portaita niin pitkälle kuin pääsi
Hieno paikka kyllä. Toivottavasti pääsen käymään tuolla toistekin, mieluiten ennen kuin hälyttimet asennetaan pääporttiinkin... Urbaani löytöretkeily on mahtava harrastus ja Hallea sopivampaa kaupunkia tuskin löytyy - täällä on raunioita ja autiotaloja vaikka muille jakaa.

No comments:

Post a Comment