13 Jun 2012

Oma kulttuurishokkini

Kuten oon aiemmin kirjotellut, teen kotiainetta aiheesta kulttuurishokki. Teki mieli kirjotella omia kokemuksia ylös, joten täältä pesee kulttuurishokin vaiheita ja omia mietintöjä:

1. Saapumis- ja tutkimusvaihe

Suunnilleen ensimmäisten kolmen kuukauden ajan etusijalla ovat uuden kotimaan positiiviset ja miellyttävät puolet: maahanmuuttaja tuntee olonsa kuin tutkimusmatkailijaksi, kaikki on jännittävää ja erilaista. Kulttuurierojen sisäistäminen on lähinnä pinnallista.

Voin täysin allekirjoittaa tämän. Tosin mun tutkimusmatkailijavaihe tuntu kestävän ensimmäiset kahdeksan kuukautta. Olin nimittäin aupairina perheessä, jossa mun tehtävänä oli puhua englantia, jotta perheen valmius puhua englantia pysyy yllä. Lisäksi työskentelin perheen yrityksessä kääntäjänä (internetsivuja ja kirjeitä) ja mun kaikki kaverit oli englanninkielisiä. Englanti kyllä parani vaikka miten niiden kuukausien aikana, mutta saksaa ei tullut opittua ihan samalla intohimolla :D

Englanninkielen käytön suhteen ei siis ollut mitään kriisitilanteita tai ongelmia, koska olin hengaillu vikan lukiovuoden Suomessa yhdysvaltalaisen vaihto-oppilaan kanssa ja reissasin ennen aupairaikaa vielä kuukauden verran Irlannissa. Arkielämä englanniksi ei siis tuottanut mitään vaikeuksia, saksa olisikin ollut vähän toinen juttu..

Koti-ikävää en ehtinyt kokea koko kahdeksan kuukauden aikana, joiden jälkeen palasinkin takaisin Suomeen. Elämä Saksassa oli huolentonta ja täynnä uusia kokemuksia ja seikkailuja. Kaikenkaikkiaan pehmeä lasku uuteen tapakulttuuriin, jossa häiritsi lähinnä vaan television dubbaus - eihän siitä saksankielestä ottanut oikein mitään selvää.

2. Pettymysvaihe

Jonkun ajan päästä alkaa huomio kiinnittyä häiritseviin, epämiellyttäviin asioihin uudessa asuinpaikassa. Paikallisten käyttäytymismallit tuntuvat hämmeltäviltä ja yleinen tyytyväisyystaso laskee.

Pettymysvaihe ilmeni jossain kohtaa toista aupairkertaa, ehkä siinä 10-11 kuukauden paikkeilla kokonaisoleskeluajasta maassa. Saksan kieltä opittuani alkoi ymmärtää ympäröivää maailmaa ja ihmisiä paljon paremmin. Tajusin saksalaisen pech gehabt -mentaliteetin ja tutustuin tätä maata pyörittävään jäätävään byrokratiakoneistoon. Saksalaisista tuli mun silmissä kamalan säästäväisiä, suorastaan pihejä. Lisäksi saksalaiset tunkevat nenänsä mielellään toisten ihmisten asioihin huomauttaakseen siitä, miten nämä tekevät jotain väärin: kerran kävelin puistoon nurmikon läpi enkä kävelytietä pitkin, joten viereisellä autotiellä ajava auto hidasti vauhtiaan ja ikkunasta huusi pää punaisena vanhempi herrasmies, että enkö minä tiedä missä kävelytie kulkee.

Pettymysvaiheessa kaikki uudet negatiiviset seikat kärjistyivät valtaviin mittasuhteisiin, ne positiiviset jutut menettivät painoarvoaan. Diagnoosi: kulttuurishokki.

3. Kulttuurishokki

Kulttuurishokki on erilaisuudesta johtuvan hämmennyksen ja sekaannuksen aiheuttama kriisitilanne. Sen oireita ovat mm. hermostuneisuus tai vaihtoehtoisesti väsymys; syömis- ja nukkumisvaikeudet, koti-ikävä ja psyko-somaattiset oireet kuten päänsärky ja ruuansulatushäiriöt. Yleensä kulttuurishokki alkaa, kun uudessa kotipaikassa on asuttu kolmesta kuuteen kuukauteen. Sekä oireet että alkamisajankohta ovat tietysti yksilöllisiä. Tilanteesta puhuminen auttaa, samoin sen hyväksyminen osana uuteen elämään sopeutumista on hyödyllistä.

Kulttuurishokkia viivytti se, ettei minun aiemmin tarvinnut selvitä kaikista haasteellisista jutuista itsekseni: aina oli joko aupairperhe tai myöhemmin myös paikallinen poikaystävä apuna. Varsinainen kulttuurishokkivaihe iski nimittäin oikein kunnolla vasta kun muutin yksin Halleen 18 kuukauden Saksassa asumisen jälkeen. Ensimmäistä kertaa piti tulla toimeen vieraassa maassa ilman kenenkään apua, selvittää kaikki paperihommat ja muodollisuudet ominpäin (ja niitä täällä riittää, uskokaa pois).

Yliopisto oli aluksi tietysti myös jännittävä juttu ja kärsin samaan aikaan pienoisesta identiteettikriisistä enkä halunnut muiden huomaavan, että olen ulkomaalainen. Voi sitä pettymyksen määrää joka kerta kun joku kysyi kotimaatani! Lisäksi yhteiselo kämppiksien kanssa ei lähtenytkään sujumaan ihan suunnitelmien mukaan, mikä harmitti kovasti. Olin aluksi usein väsynyt ja kärsin myös psyko-somaattisista oireista. Onneksi tutustuin opintojen kautta pian moniin mahtaviin tyyppeihin ja sain hyviä ystäviä, joiden kanssa pystyin puhumaan identiteettikriisistä ja muista vaikeuksista.

Mietiskelin tässä, että joillekin aupair-kavereille iski kulttuurishokki melko pian Saksaan saapumisen jälkeen, mahdollisesti koti-ikävän saattelemana. Mua on pienestä pitäen lähetetty yökylään kaikille mahdollisille sukulaisille ja tutuille, että uuteen perheeseen muutto ei tuntunut sen suuremmalta muutokselta :)

4. Sopeutumisvaihe

Sopeutuminen uuteen kulttuuriin on tavallisesti saatu päätökseen ensimmäisen 6-12 kuukauden aikana. Maahanmuuttaja on oppinut uudet käyttäytymistavat, pystyy selvittämään arkielämän tärkeimmät asiat uudella kielellä, on tutustunut paikallisiin ihmisiin ja saanut ystäviä. Tyytyväisyyskäyrä nousee jälleen ylöspäin.

Mielestäni sopeutumisvaihe alkoi osittain jo ennen kulttuurishokkivaihetta. Kieli oli joka tapauksessa jo hallussa ennen suurimpia vaikeuksia, olin saanut ystäviä jo edelliselläkin paikkakunnalla ja oppinut suuren osan käyttätymistavoista jo aiemmin. Varsinaisessa sopeutumisvaiheessa selvittelin identiteettikriisiäni. Jotenkin hassua, että piti tehdä itselleen selväksi, että on ihan ookoo olla ulkomaalainen ja tehdä virheitä saksaa puhuessa, onhan kyseessä kuitenkin järjestyksessä kolmas vieras kieleni! Tietysti sopeutuminen on kokonaisuudessaan pitkä prosessi, joka jatkuu edelleen. Melkein joka päivä oppii jotain uutta uuden kotimaan kielestä, kulttuurista, ihmisistä ja historiasta, mikä auttaa ymmärtämään omaa ympäristöään ja sopeutumaan entistä paremmin.

5. Kotoinen olo -vaihe

Tunteiden tasapaino on taas löytynyt. Uuden ja vanhan kotimaan realistinen vertailu hyvine ja huonoine puolineen on mahdollista.

Kuten kuvauksessa seisoo: Suomella ja Saksalla on molemmilla hyvät ja huonot puolensa. Tällä hetkellä tunnen oloni kotoisemmaksi täällä Saksassa, mutta johtunee varmasti suurilta osin siitä, että täällä on mun koko elämä tällä hetkellä. Kuka tietää, missä se elämä on parin vuoden päästä!

6. Paluushokki

Paluushokki tulee kohdalle yleensä yllättäen: paluumuuttaja riemuitsee paluustaan kotimaahan, mutta syöksyy yleensä parin viikon päästä saapumisesta tyhjään aukkoon. Paluumuuttaja ei ole enää se sama ihminen, joka muutti ulkomailla, vaan on oppinut ulkomailla asuessaan uudenlaisia käyttäytymismalleja, -tapoja ja käsityksiä. Yhtäkkiä ei enää ollakaan samalla aaltopituudella kanssaihmistensä kanssa.

Paluushokin koin kahdeksan ensimmäisen Saksa-kuukauden jälkeen palattuani Suomeen. Suomalaiset tuntuivat oudoilta, kieli ei oikein luistanut entiseen malliin (varsinkin lapsuudenmaisemien murteen olin unohtanut ihan tyystin) ja muistan kavereiden hämmästelleen mun ylenmääräistä kohteliaisuutta kaupoissa ja mä taas ihmettelin suomalaisten muka-epäkohteliaisuutta. Joka ikinen, joka vain jaksoi kuunnella, sai osuutensa siitä 'Saksassa sitä ja Saksassa tätä' -hehkutuksesta kyllästymiseen asti.

7. Jälleensopeutuminen vanhaan kotimaahan

Jälleensopeutumisvaihe seuraa suunnilleen vaiheiden 4 ja 5 kaavaa: paluumuuttajan pitää taas opetella uudet tavat ja luoda sosiaalinen ympäristönsä alusta. Oikeastaan paluumuuttoshokkia varten tulisi olla yhtä valmistautunut kuin varsinaista kulttuurishokkiakin, eikä sitä saisi päästää yllättämään.

Muutettuani pääkaupunkiseudulle hankkiuduin lähinnä ulkomaalaisten seuraan tunteaksi oloni kotoisaksi. Opiskelin matkailualaa ja myöhemmin työskentelin lentokentällä, että aikamoisen kansainvälisissä haavemaailmoissa sitä mentiin. Tiedä siis siitä jälleensopeutumisesta, sillä 19 kuukauden (joista yhteensä kolme kuukautta olin reissussa ulkomailla) Suomessa asumisen jälkeen kutsui jälleen Saksa ;)

Musta kaikista mielenkiintoisin vaihe on paluushokki. Miten voikaan tuntua olo niin vieraalta niiden ihmisten ja asioiden keskellä, joiden parissa on kasvanut aikuiseksi ja elänyt suurimman osan elämästään? Mutta niin vain ihminen on sopeutuvainen olento.

1 comment:

  1. AnonymousJune 17, 2012

    Hmm... Mielenkiintoista. En itse olekaan analysoinut omia mahdollisen kulttuurishokin vaiheitani noin tarkasti. En ole edes varma, ehdinkö kaikkiin noihin vaiheisiin mukaankaan, sillä olinhan poissa kotimaasta vain yhdeksän kuukautta. Tutkimusmatkailuvaiheen tunnistan ihan täysin ja pettymysvaiheen. Varsinainen kulttuurishokki taisi mulla oireilla vähän kausittain, ei minään täysin hallitsevana tai toisaalta täysin läpikäytynä yksittäisenä jaksona. Todennäköisesti mulle ei ainakaan tullut tuota kotoista oloa kovin voimakkaasti. Ennemminkin vain totuin niihin eroihin. Niistä tuli osa arkea ja rutiinia, muttei kovin suurissa määrin osa mua itseäni. Tiettyä kodikkuutta kyllä tunsin silloin, kun palasin takaisin vierailtuani Suomessa ja silloin, kun esittelin englantilaista "koti"kaupunkiani suomalaisille vierailleni. Nyt on kai sitten odotettavissa se paluushokin "musta kuilu" vai mikä se nyt oli, sillä juuri kolme viikkoa sitten palasin Suomeen. Toistaiseksi paluussa ei sinällään ole ollut mitään vikaa, mutta on ikävää, että päivittäiset lähikontaktit niihin muihin ihmisiin, jotka ovat eläneet kanssani sitä yhteistä englantilaista arkea ovat katkenneet tai etääntyneet Skype- ja naamakirjakeskusteluiksi. Tuntuu vaikealta vastata kysymyksiin, että millaista oli, ikään kuin olisin käynyt vain lomalla ja osaisin kuvailla tuntemukseni jotenkin simppelisti parilla joko negaativis- tai positiivisvoittoisella lauseella. Oikeasti sen yhdeksän kuukauden aikana ehti olla vaikka mitä - sekä antoisia että vähemmän antoisia hetkiä. :D

    S.

    ReplyDelete