14 May 2012

Rakas espanjan opettaja...

Ah, just tällasia tilanteita varten tämä blogi on olemassa! Ajattelin taas vähän avautua, tällä kertaa aiheesta espanjan opettaja

Meidän espanjan opettajamme on kotoisia Kuubasta, mutta asustaa Saksassa jo toista vuosikymmentä. En tiedä, millaiset opettajan pätevyydet hänellä on, mutta saksalaista opettajankoulutusta hän ei ole voinut suorittaa, sillä kielitaidossa on vielä hiomisen varaa. Näin on ilmeisesti minunkin kielitaidossani, vaikka miten perfektionistisesti yrittäisin muotoilla lauseeni. "Voisiko joku muu nyt sanoa tuon lauseen oikein, niin että Nanakin oppii saksaa.." on jo legendaariseksi muodostunut sutkautus hänen suustaan. Älkääkä unohtako lisätä lauseeseen runsaasti latinotemperamenttia, sitä nimittäin opettajalta löytyy.

Ensimmäisen kerran tapasin opettajan lukuvuoden alussa, kun menin kysymään kielitaitotasotestin tuloksia. Opettaja kysyi, olinko aiemmin opiskellut espanjaa ja vastasin kieltävästi. Siitäkös opettaja pillastui: "Minähän sanoin, että jos ei ole aiemmin opiskellut espanjaa, ei ole mitään tarvetta näyttäytyä minun luonani! Etkö sinä kuullut sitä?!" Eipä siinä auttanut kuin pahoitella vaivanneensa ja livahtaa paikalta mahdollisimman nopeasti ja vähin äänin.

Myönnetään, että virheitä luikahtaa helposti puheeseen varsinkin suullisten käännöstehtävien kohdalla. Jotenkin espanja kääntyy ensin suomeen ja vasta sitten saksaan, seurauksena kauniita kielikukkasia: vorletzte'sta esimerkiksi tulee zweitletzte, kun sanomisiaan ei ehdi tarkemmin pohtimaan. Mutta jotenkin sitä odottaisi toiselta maahanmuuttajalta ymmärtäväisyyttä, eikä järjestelmällistä nöyryytystä koko luokan edessä. Lienee kai  niitä kuuluisia kulttuurieroja (se temperamentti nyt ainakin). Syvä hengenveto, ja eteenpäin!

Oikeiden sanojen vaatiminen ei tosin aina rajoitu vain minuun. Toisinaan oikea käännös sanalle porque on 'koska' ja toisinaan 'sillä' (tai siis saksalaiset vastineet 'weil' ja 'da' tietenkin). Mitäköhän suurta eroa noillakin kahdella sanalla loppupeleissä on? Luulen että tällä opettajalla on jonkinlainen 'haluan-kuulla-vain-tämän-tietyn-vastauksen' -kompleksi, vähän kuin lukioaikaisella psykologian opettajallamme. Vastasipa mitä tahansa, oli hänen reaktionsa: "niin tai siis tarkoitit varmasti, että ....", pisteiden tilalla tismalleen sama sisältö erilailla muotoiltuna.

Edellistunnilla opettaja kertoi taustoja päätökselleen ottaa saksalaisen miehensä sukunimen naimisiin mennessään tyttönimen pitämisen tai kaksoisnimen sijasta: "jos kerran muuttaa ulkomaille niin pitää kyllä sen verran sopeutua, että ottaa itselleen paikallisen sukunimen! Muuten voi samantien painua takaisin sinne, mistä tulikin!". En oikein tiedä, miten henkilökohtaisesti tämänkin lausahdus pitäisi ottaa.. Mikä nimi sitä paitsi edes enää on saksalainen? Saksahan on täynnä saksalaisia, joilla on ei-niin-saksalainen sukunimi!

Mutta ai että, onpa kiva että on tällainen blogi, jossa pääsee päästämään höyryjä pihalle.
Nyt voi taas hymyillä tällaisille kommervenkeille! ;)

Ja toivotaan, ettei se opettaja osaa googlettaa suomalaisia blogeja, tai ainakin että Google Translate ei hallitse mun tooosi nerokkaita sanankäänteitä...

PS. Mulla on niin suuri suu, että tulipa tänään möläyteltyä instituutilla tästäkin aiheesta. Just ku mulla oli paras vaahtoominen päällä niin käytävästä alko kuulua korkkareiden kopinaa - sieltähän se espanjan opettaja saapuikin. Lyödäänkö vetoa, että tää mielipide ei taida enää olla mikään salaisuus :D

4 comments:

  1. Hei, kivaa kun olit löytänyt mun blogin puolelle, niin nyt löysin sun blogin :) Uusi tuttavuus siis, näyttää ja kuulostaa kivalta, taidanpa pistäytyä toistekin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitosta ja tervetuloa vaan pistäytymään! :)

      Delete
  2. Kuulostaapa inhottavalta opettajalta! Meillä taas on näitä "no kaikkihan täällä ovat itävaltalaisia" -opettajia, jotka jakavat osan kurssimatskuista saksaksi, vaikka koulutusohjelman pitäisi olla kokonaan englanniksi. Meidän luokalla kuitenkin on noin 10 henkilöä, joilla saksa ei ole äidinkielenä ja osa ei osaa saksaa lainkaan. Oon lukenut saksaa yläasteelta lähtien, mutta silti ei taivu esimerkiksi noi rahoitusriskijärjestelmät saksaksi, kun en moisia ymmärrä ees suomeksi. :D Siinähän koittaa sitten aina selitellä et "joo sori en voinu tätä ja tätä tehtävää tehdä kun en ymmärtänyt" :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, mulla on sellanen viha-rakkaus -suhde tohon opettajaan. Oikeestaan se on ihan mukava mut pitää vielä vähän totutella sen temperamenttiin ja eriskummallisiin integraatioideoihin :D

      Meillähän kaikki on saksalaisia (paitsi mie!) ja huomaa kyllä et saksalaiset on tehny lukiossa jotain ihan eri juttuja ku me: opettajat olettaa et sellaset 15-sivuset tutkielmat/kotiaineet/mikälieonkaansuomeks (Hausarbeit) hoituu käden käänteessä ilman mitään suurempaa ohjeistusta :D

      Delete