24 Apr 2012

Pastellivärejä


vaaleanvihreää!
vaaleanpunaista!
Viime päivinä on taas tapahtunut vaikka mitä. Lauantaina oltiin harrastamassa vanhaa tuttua dyykkausta tässä lähikulmilla. Saksassa dyykkaaminen on muuten ihan toista lajia kuin Suomessa: täällä kaikki roskikset on aidattu parimetrisellä metalliaidalla, jonka päällä on piikit. Joskus aitaa on kattonakin, roskapöntöillä on oikein kunnon häkki siis. Tähän asti ollaan saatu puuhastella ihan rauhassa, mutta viime kerralla joku miesääni alkoi huutelemaan meille pusikosta, että aikoo soittaa poliisit. Lähettiin aika nopeesti kälppimään. Dyykkaus on ehkä vähän kummallinen harrastus, eikä kai ihan laillistakaan, mutta mun mielestäni syötäväksi kelpaavat elintarvikkeet kuuluu parempiin suihin eikä roskiksiin. Mitään pilaantuneita ja mädäntyneitä juttuja en kuitenkaan syö, no worries.

rakastan näitä vanhoja rakennuksia..
Eilen olin menossa kaverille ja soitin niitten kerrostalon summeria. Ovi loksahti auki, kipittelin portaat ylös ja menin avonaisesta asunnon ovesta sisään. Sulkeassani ovea takanani huomasin kaverini hankkineen uuden sohvan eteiseen. Samalla tajusin koko eteisen sisustuksen muuttuneen viime kerrasta (josta oli jo pari päivää aikaa, myönnetään) ja keittiöstä minua tervehtimään tuli täysin tuntematon mies. Olin mennyt väärään asuntoon! Oli siinä hekottamista, tuskin sain naurultani selvitettyä tilannetta sille miehelle: neljännen kerroksen asunnon sijaan olin mennyt kolmannen kerroksen vastaavaan! No mikäs siinä, rappukäytävä kaikui mahtavaa röhönaurua kun nousin portaita oikeaan kerrokseen.

.. ja näissä vanhemmissa ratikoissa on myös sitä jotain.
Ylläolevan kuvan ratikka ei liity tapahtuneeseen, mutta:
Tänään istuskelin ratikassa yliopistolta kotiin, kun kuljettaja yhtäkkiä poistui pysäkillä ratikasta mutisten 'ich bin wenig begeistert' (en ole kovin innoissani). Parin ikuisuudelta tuntuvan minuutin kuluttua kuljettaja palasi ratikkaan ja matka jatkui normaalisti. Koko episodin aikana kukaan ei uskaltanut hiiskahtaa sanaakaan, taidettiin kaikki olla ihan ymmyrkäisinä tapahtuneesta eikä kuljettaja kertonut, mistä kenkä puristi. Oli vähän aavemainen tunnelma. Kotimatkalla kävelin täällä asuinalueella sellasen miekkosen ohi, joka kantoi molemmissa käsissään monta uutuuden kiiltävää naisten käsilaukkua. Mihinköhän se oli matkalla?

Nyt pitäisi alkaa lukemaan yhden luennoitsijamme kirjoittamaa 500-sivuista kirjaa espanjan kielestä Aasiassa ja Oseaniassa. Kuka tiesi, että Filippiinit ja Mariaanit on entisiä Espanjan siirtomaita? No en minäkään. Joka päivä oppii jotain uutta, mutta en ole ihan varma, onko tarpeellista tutustua aiheeseen ihan noin monen sivun verran, heh. Tästä pääsen uskomattoman aasinsillan kautta esittelemään paria meidän kirjastoa, sieltähän se kirja on kotoisin:

etnologian laitoksen ja orientaalisen instituutin kirjasto. luit oikein. KIRJASTO. näyttää linnalta..

yliopiston pääkirjaston makasiinien sisällä. tsuumaile lattioita, on meinaan aika käheet kaakelit.

vanhoja kortistokortteja.


No comments:

Post a Comment