18 Apr 2012

Positiivisia ja negatiivisia juttuja Saksassa

Mun pitää kirjoittaa kotiessee aiheesta kulttuurishokki. Eipä olisi napimpaa ja mielenkiintoisempaa aihetta voinut tulla kohalle. Näin jokamattina katsottuna ei Saksan ja Suomen välillä ole kovinkaan suuria kulttuurillisia eroja. Verrataanpa tilannetta vaikka Suomen ja ihan minkä vaan Aasian maan tai vaikkapa vaan Italian kanssa, on kulttuurieroja jo roimasti enemmän. Niitä eroja kuitenkin on, olipa kyse mistä tahansa vieraasta maasta.

Tietysti pitää ottaa huomioon, että jo pelkästään Saksan rajojen sisällä on myös suuria kulttuurieroja, erityisesti Etelä- ja Pohjois-Saksan välillä. Omat kokemukseni pohjautuvat suurimmilta osin pohjoisen Saksaan, ja niitä ajattelin pari listata tähän:

Nämä on kivoja:

Saksalaiset ovat keskimääräisesti sosiaalisempaa, avoimempaa ja ystävällisempää porukkaa kuin kotimaani kasvatit. Kaupoissa tervehditään ja hyvästellään aina, samoin esimerkiksi lääkärin vastaanottohuoneeseen odottavat tervehtivät sisään tulleita. Uusiin ihmisiin tutustutaan mielellään, oltiinpa sitten torilla, yliopiston luokkahuoneessa tai kotibileissä. Small talk on jokaisen hallussa, joten juttuun pääsee nopeasti ja vaivattomasti, mutta se ei silti ole stereotyyppisen amerikkalaisen ylitsevuotavan kohteliasta, vaan aidon kiinnostunutta kyselyä ja keskustelua. 

Paikallinen alkoholikulttuuri tarkoittaa lähinnä paria olutta juttelun tai seurapelien lomassa eikä Suomesta tuttuja örvellyskännejä. Autoliikenne on kohteliasta: vaikka autoillessa päätyisi hankalaan tilanteeseen, löytyy kanssa-autoilijoilta useimmiten kärsivällisyyttä ja tilaa annetaan; suojateiden tarkoitus on se, että autot pysähtyvät ja odottavat kunnes jalankulkijat ovat ylittäneet tien.

Tähän väliin pitää korjata yksi yleinen stereotypia saksalaisista: saksalaiset eivät ole täsmällisiä. Suomalaisen aikakäsityksen omaavana saan usein odotella kymmenestä minuutista puoleen tuntiin tapaamispaikalla. Itsehän olen aina kymmenen minuuttia etukäteen paikanpäällä.. Oma täsmällisyyteni on tosin viime aikoina alkanut osoittaa merkkejä omiin opintolinjoihin sopeutumisesta - etnologit ja hispanistit tunnetusti omaavat joustavan aikakäsityksen ;)

Näitä en vieläkään tajua: 

Tupakointi kahviloissa ja yökerhoissa sekä asunnoissa on tupakoitsemattoman näkökulmasta melko hermoja raastavaa, mutta Saksassa täysin normaalia. Samaan aikaan Suomessa taistellaan siitä, pitäisikö parveketupakointi kieltää. Heh. Olisin enemmän kuin onnessani, jos täällä siirryttäisiin ulkotiloihin tupruttelemaan. Ei enää löyhkäisi vaatteet ja hiukset illanvieton jälkeen.

Saksa on paljon hierarkisempi maa kuin Suomi, mikä näkyy teitittelyssä ja titteleiden käytössä. Kaikkia tuntemattomia täysikäisiä ihmisiä, joilla ei ole kaveripotentiaalia, teititellään: tarjoilijoita, myyjiä, opettajia, naapureita, kavereiden sukulaisia, hammaslääkäriä... Toisia opiskelijoita, kaverin kavereita tai sisaruksia ei sentään teititellä. Puhuteltaessa käytetään sukunimeä ja mahdollisesti myös titteliä (siinä on yliopiston professoreilla tekemistä, kun yrittävät opetella lausumaan ja kirjoittamaan mun 11-kirjaimisen suomalaisen sukunimen). Edellisessä asuinpaikassani juttelin lähes päivittäin naapurien kanssa, joiden etunimiä en edelleenkään tiedä. Hyvienkin tuttavien kanssa voidaan teititellä vuosikausia, ennenkuin vanhempi osapuoli tarjoaa sinuttelumahdollisuutta. Kättely kuuluu arkipäivään ja sitä harrastetaan lähes kaikkien kanssa.

Vaikeinta Saksassa on sopeutua elokuvien ja television dubbaukseen. Töllötintä ei onneksi suuremmin tule katsottua, koska en moista omista, mutta leffateatteriin olisi joskus kiva mennä. Myönnetään, että paikalliset dubbaukset ovat ammattitaitoisesti tehtyjä (hyviä vertauskohteita löytyy esimerkiksi Baltian maista), mutta jokin niissä alkuperäisäänissä ja -kielissä kuitenkin viehättää niin paljon, että tulee boikotoitua dubbileffoja.

Alkuperäisessä kulttuurierolistassani oli vielä monta muuta prota ja kontraa, mutta eiköhän näitä tässäkin jo ole. Olisi mielenkiintoista kuulla muiden ulkosuomalaisten kokemuksista, olipa uusi kotimaa sitten mikä tahansa.

12 comments:

  1. Hei!

    Löysin blogisi vasta hetki sitten ja tämä on ensimmäinen kommenttini. :)

    Asun mieheni ja kahden pienen lapsen kanssa Luoteis-Saksassa, pian vuosi takana ja edessä vielä moooonta vuotta. :)

    Moni asia joista kirjoitit on ollut minunkin ajatuksissa. Juurikin tuo sosiaalisuus ja liikkennekäyttäytyminen. Kyllä on ollut opettelemista, että ne autot todellakin päästävät sinut ja rattaat kulkemaan yli suojatien ja vieläpä ihan rauhassa (ja ratin takana hermostumatta!).

    Meillä saksankieli ei vielä taivu, mutta kovasti yritämme opetella. Duppaus tuntuu sen takia ihan kamalalta. :D Suomalaisia uutisia ja muita ohjelmia katsomme tv-kaistan kautta.

    Vaikka Suomessakin lasten kanssa kulkiessa sai jonkun verran apua, ovien avauksessa yms., on ollut täällä jotain ihan toista! Jos kiukutteleva lapsi kaupassa rääkyy tulee monesti ventovieras ihminen siihen lasta piristämään, kaupoissa lapset saavat aina sen nakin tai leipomosta tuoreen sämpylän. Ja lapset tykkää. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi, tervetuloa lueskelemaan! :)

      Mikä teidät toi Saksaan? Asutteko sattumoisin Kielissä päin? Itse majailin siellä suunnassa ensimmäiset kahdeksan kuukautta Saksaelämästä :)

      Mulla kävi tuo suojatieopettelu vähän toisin päin: alkuaikoina käytössäni oli auto, enkä tiennyt moisesta tavasta. Sain osakseni melko vihaisia katseita ja joskus oli sitten kyydissä joku, joka kauhisteli sitä, etten pysähtynyt odottamaan. Kantapään kautta opittua siis :D

      Delete
  2. Voisin allekirjoittaa oikeastaan nämä kaikki kohdat myöskin Itävallasta käsin. Dubbaus ärsyttää kyllä, varsinkaan tuttuja sarjoja en pysty mitenkään katsomaan saksaksi, kun aattelen vaan et "ei Bart Simpsonilla/kellä tahansa hahmolla" oo oikeesti tollainen ääni! :D

    Teitittely on vaikeaa, kun ei ikinä tiedä ketä kuuluu teititellä ja ketä ei. Esimerkkinä siis, että kysyin poikaystävältäni, kuuluuko mun teititellä hänen vanhempiaan useamman tapaamiskerrankin jälkeen. Ei kuulemma tarvinnut, mutta olisipa ollut noloa alkaa sinutella jos olisikin pitänyt edelleen teititellä! Poikaystäväni vanhemmat siis puhuvat saksaa aika kovalla itävallan aksentilla, ja isänsä puheesta en ymmärrä oikeastaan mitään. Tämän vuoksi piti tarkistaa tuo teitittely-asiakin, kun en heidän kanssaan juurikaan osannut aluksi kommentoida.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mua ottaa päähän jo pelkästään se, että näyttelijöiden suut liikkuu eri tahdissa puheen kanssa! :D Saksalaisia sarjoja ja leffoja katon kyllä mielelläni ja piirretyissä ei tietysti haittaa vaikka puhuisivat mitä kieltä :)

      Mä kysyin jo ennen ensimmäistä tapaamista poikaystävän vanhempien kanssa, että pitääkö niitä teititellä (ei pitänyt). Vaikein tapaus tähän mennessä on ehkä ollut sympaattiset tutun tutut: kyseessä olevien tuttujen kanssa sinutellaan, mutta periaatteessa tutun tuttujen kanssa tulisi teititellä. Homma vaan on niin, että käyn niillä säännöllisesti siivoamassa ja tällaisten pitkäaikaisten tuttujen kanssa multa aina jossain välissä lipsahtaa sinuttelu. Sovittiin sitten, että sinutellaan, mutta välistä ne kuitenkin teitittelee ja oon sitten ihan kysymysmerkkinä, että miten tästä tilanteesta pitäis jatkaa eteenpäin. Oon päättäny vaan ahkerasti jatkaa sinuttelua :D

      Delete
    2. Joo, koitin joskus katsoa jotain Gossip Girliä saksaksi ja meinasin kuolla nauruun ekan viiden minuutin aikana. Ei, ei, ei! Saksankielisiä ohjelmia tosin mäkin katson mielelläni ja oonkin "opiskelen tällä tavalla kieltä" -tekosyyn varjolla koukuttanut itseni kaikkiin tositv-ohjelmiin. Saan paikallisilta vastaukseksi silmien pyörittelyä, kun kerron seuraavani mm. DSDS ja Germany's Next Top Model. :D

      Mulla on "onneksi" täällä lähes kaikki tutut ulkomaalaisia, niin ei tarvitse miettiä usein teitittelyasiaa, kun puhumme siis keskenämme englantia. Mielestäni toi teitittely menee kyllä vähän yli niissä tapauksissa, kun sitä jatketaan vaikkapa vuosikausia - luulisi, että siinä vaiheessa voi jo sinutella!

      Delete
    3. Siinä on varmaan lopuks enemmän kysymys tavasta ku kunnioituksen osoittamisesta tms. Huomasin vaan muutamien tuttujen kanssa kun tarjosivat sinuttelua, että vaikka oltiin vaan pari kuukautta teititelty niin on uskomattoman vaikea yhtäkkiä alkaa sinutella :D

      Tja, DSDS:iä tapitin alkuaikoina kielen oppimisen varjolla mut nykyään hajoo pää siihen skandaalihakuisuuteen yms :D Kato Strombergiä netistä (löytyy esim. kinoäxteeoosta), se on hauska sarja! Tosin senkin takia saattaa saada silmien pyörittelyä osakseen :D

      Delete
  3. Olen asunut Saksassa pari vuotta ja ajelen autolla myös säännöllisen epäsäännöllisesti. Siksipä olen oppinut poikaystäväni moitteiden takia, että tämä suojatien tullessa pysähtyminen ei välttämättä ole niinkään tapa vaan täällä se on sääntö. Suomessa auton tulee pysähtyä jos jalankulkija on astumassa tai jo astunut suojatielle, mutta Saksassa tulee pysähtyä myös jos jalankulkija odottaa suojatien vieressä.

    Teitittely on minustakin hankalaa. En tahdo millään oppia ketä teititellä ja ketä ei. Joissain ravintoloissa ja kahviloissa teititellään ja pian sen jälkeen huomaan, että toisessa paikassa ei.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oon huomannut, että sellaisissa mattimeikäläisissä ravintoloissa ja kahviloissa suunnilleen samanikäiset saattavat sinutella. Jos tarjoilija on huomattavan eri-ikäinen tai paikka on vähän fiinimpi niin teititellään. Tai ehkä ne sinuttelevat pelkältä fiilispohjalta. Olen kai sen verran saksalaistunut, että melkein järkyttyy jos joku tuntematon asiakaspalvelija sinuttelee :D

      Delete
    2. Tosta liikenneasiasta: Itävallassa saa kuulemma sakon, jos poliisi sattuu huomaamaan, että joku ei pysähdy suojatiellä! Ei siis mikään iso summa, tyyliin 40 € mutta kuitenkin. Sen takia ovat kuulemma niin varovaisia. Voisi kuvitella, että sama systeemi Saksassakin? Tai no, kai ihan Suomessakin PITÄISI pysähtyä, mutta eihän siellä kukaan pysähdy. :D

      Delete
    3. Kuukkeloin (googlasin) tossa huvikseni että ilmeisesti 80€ ja neljä pistettä maksais Saksassa se, ettei pysähdy suojatiellä O.Ô

      Delete
  4. Noo, ei oo kyllä kotimaa, vaan pikemminkin pikavisiitin kohde, mutta terveisiä Englannista joka tapauksessa. Ennen varsinaista listaani, mun on kyllä pakko olla eri mieltä sun kanssa tosta ystävällisyysasiasta, koska ystävällisyys on eri asia kuin kohteliaisuus. Jos Suomessa tyypit ei moikkaile hammaslääkärin odotushuoneessa tai burgeripaikan kassa ei toivota hyviä päivänjatkoja, ei se vielä tee näistä ihmisistä epäystävällisiä. Kunhan vain toimivat oman maansa tapakulttuurin mukaisesti. Kaikki se, mikä Saksassa (ja jossain määrin myös esim. Englannissa) on epäkohteliasta, ei välttämättä ole sitä Suomessa. Nyt se lista:

    Tykkään

    - No, siitä kohteliaisuudesta, joka suomalaista sielua jotenkin hivelee, siinä missä englantilainen kiinnittäisi siihen tuskin lainkaa huomiota. Että jos kaupassa joku vaikka melkein tönäisee mua, se sanoo heti jotain tyyliin "sorry, love". Mun mielestä täkäläinen tapa pitää tietty kohtelias etäisyys toiseen ihmiseen myös epämiellyttävässä tai ärsyttävässä tilanteessa, on kunnioitettavaa. Esimerkiksi kerran juna-asemalla yksi nuori kaveri joutui lähtemään kotiin ostamaan lippua internetistä, kun oli unohtanut opiskelijakorttinsa. Tyyppiä selkeesti harmitti, mutta missään vaiheessa, edes eriävää mielipidettään ilmaistessaan, hän ei antanut lipunmyyjän kärsiä ketutuksestaan, vaan piti kiinni kohteliaisuudesta.

    - Kylpyammeista, jotka siis on ihan täysimittaisia eikä sellaisia suomalaisissa kerrostaloissa tavattavia istuma-ammekauhistuksia.

    - Vehreydestä. Maisemat maaseudulla kuin Salaisesta puutarhasta. Tai Hobitista.

    - Pubeista. ♥ Ihania olohuonemaisia kolosia. Niitä tulen kaipaamaan.

    - Kattavasta rautatieverkostosta ja suhteellisen edullisista junalipun hinnoista.

    - Ravintolasyömisen edullisuudesta.

    En tykkää

    - Älyttömistä vesihanoista ja muusta asumiseen liittyvästä epäkäytännöllisyydestä, kuten kokolattiamatoista, ohuista ikkunoista ja yleisesti ottaen kehnosta rakentamisesta (kolme vuotta vanhassa talossa voi olla hometta).

    - Toisinaan kohteliasuudesta - joskus on hakalaa arvioida, onko joku oikeasti kiva vai johtuuko kivuus vain paikallisten tapakoukeroiden vaatimuksista.

    - Ruuasta. Ei voi ymmärtää, miksi niitä ranskalaisia on pakko tunkea joka helvetin väliin. Jopa perunamuusilaatikkoa tilatessa kysytään, että haluaako annoksensa ranskalaisilla vai salaatilla. Täällä on myös taipumus keittää kaikki mössöksi. Pahimmassa tapauksessa keittäminen tapahtuu veden sijasta rasvassa. Nam. Suolaa lukuunottamatta mausteita varotaan.

    - (Bilepukeutumis)kulttuurista. Siinä vaiheessa, kun joku tulee yliopiston seminaariin niin lyhyissä shortseissa, että shortsien alla olevista OHUISTA JA LÄPIKUULTAVISTA sukkahousuista näkyy se reisien vahvikeosa, olen hyvin ymmälläni. Olemme kv kaverien kanssa tulleet siihen tulokseen, että seuraava trendi täällä on varmasti vain maalata alastomaan vartaloon mahdollisimman pieni kaistale "vaatetta". Tai ehkä jonkinlaiset vartalotarrat. Myös legginsien käyttäminen housuina on käsittämätöntä, tosin tämä ilmiö tietääkseni tunnetaan Suomessakin.


    Suojateistä ja tienylityksistä muuten. Täällä on liikennevalottomia ylityksiä kahta eri tyyppiä: ropulaisella tiilellä ylityksen alku- ja loppupäihin merkittyjä ja sitten vielä tavallisia raidallisia suojateitä. Ropulalaattaylityksiä ennen autoilijat eivät koskaan pysähdy odottamaan jalankulkijaa, vaan saattavat jopa tukkia sen ylityskohdan niin, että jalankulkija ei pääse yli lainkaan. Suojateitä ennen autoilijat taas pysähtyvät aina ja automaattisesti ja päästävät jalankulkijan yli.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ystävällisyysasiasta: Ystävällisyys-sanan käyttö oli ehkä vähän harkitsematonta. Se, että saksalaiset ovat ystävällisiä tervehtiessään kaikkia, mikä siis tosiaan tapahtuu kohteliaisuudesta, ei tietysti tee suomalaisista epäystävällisiä. Kaikki riippuu näkövinkkelistä. Olen yrittänyt selventää monille kyselijöille, että meille suomalaisille 'tilan' antaminen muille on juuri kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä. Ei ole kohteliasta 'häiritä' toista joutavanpäiväisillä kyselyillä yms :)

      Oon yllättynyt tosta junalippujen suhteellisesta edullisuudesta. Täällä paikallisen junamonopolin liput on hinnoteltu jonkun ihan päättömän säännön mukaan, siitä ei ota selvää saksalainenkaan. Lisäksi opiskelija-alennusta ei ole olemassakaan. Onneksi kimppakyydit toimii, niistä iso plussa saksalaiselle järjestäytyneisyydelle ja säästäväisyydelle :)

      Pukeutumiskulttuuria olen päässyt todistelemaan pariin otteeseen vieraillessa siellä englannin maalla. Viimeksi marraskuun pakkasissa (!) töllistelin tyttöjä paljaat varpaat paljastavissa korkkareissa, farkkushortseissa ja nahkatakissa. Itsehän olin neljään vaatekerrokseen kietoutuneena. Englantilaisilla lienee parempi verenkierto kun pysyy lämpimänä hyytävissäkin lämpötiloissa, vai onkohan se sittenkin se muotitietoisuus :P

      Mutta kiitos listasta, oli mukava lukea kokemuksia :)

      Delete