9 Jan 2012

Saksalainen muodollisuus


Yliopistolla on yksi professori, jonka kanssa en oikeen tule toimeen. Se on tosi hauska luennoitsija ja sen opettama aihe on yksi mielenkiintoisimmista tänä lukuvuotena, mutta professori vähät välittää opiskelijoista tai siitä, oppivatko he siellä tunnilla mitään. Professorin pahin vitsaus on opiskelijat, jotka luennon jälkeen tulevat esittämään kysymyksiä. "Kysy luokkatovereiltasi. Hanki kavereita, muodostakaa opiskeluryhmiä!" on vastaus, jonka sain niillä kahdella kerralla, kun uskaltauduin ylittämään suuren auktoriteettikynnyksen ja menin juttelemaan professorille.

Auktoriteettikynnys on nimittäin vähän suurempi maassa, jossa ei tunne opettajiensa tai työnantajiensa etunimiä. Heihin kun viitataan koko tittelillä tai vähintään herralla taikka rouvalla ja sukunimellä. Vähän muodollisemmat esittelyt kahden aikuisen kesken tapahtuvat malliin: 

"Päivää, olen herra Müller, on hauska tavata teidät!" 

Ja erittäin muodolliset:

"Päivää, olen herra professori tohtori diplomi-insinööri Müller, on hauska tavata teidät! Tässä käyntikorttini."

Hyviä naapureita, jotka tuntee jo useita vuosikymmeniä ja jotka kutsutaan vähän väliä kaikenmoisille kutsuille ja kekkereille, saatetaan yhä teititellä - esimerkki elävästä elämästä.

Mutta takaisin aiheeseen: mulle paljastui tänään, että sen ikävän professorin etunimi on BURKHARD! En voi lakata hihittämästä, Burkhard! Siinäpä vasta mahtipontinen nimi! Perinteiset saksalaiset nimet ftw ja tämä professori ei enää koskaan voi lannistaa mua epäkohteliailla vastauksillaan, koska sen etunimi kaikuu mun korvissa joka kerta, kun vain näenkään kyseisen henkilön. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään, miksi saksalaiset esittelevät itsensä mieluusti sukunimellään eivätkä etunimellään..

BURKHARD :DDDDDDDDDD

No comments:

Post a Comment