12 Jan 2012

Ulkosuomalaisen kielisolmuja

Vieraalla kielellä elellessä tutustuu mitä erikoisempiin kielellisiin ilmiöihin omassa kielenkäytössään. Toivottavasti näitä esiintyy muillakin monikielisillä, etten ole ihan yksin kummallisuuksieni kanssa.

On tietysti selvää, että uneksin ja ajattelen saksaksi. Mun ulkomaalaisissa kavereissa on tosin sellaisia superkäännöskoneaivojakin, jotka ajattelevat yhdellä kielellä ja puhuvat ne samat ajatukset sitten toisella kielellä, mutta mun pää ei kykene siihen. Ehkä pitäisi treenata, hmm.

Suomea pääsee käyttämään kohtalaisen harvoin ja olen niin syvällä saksan kielen kiemuroissa, että unohtelen välillä sanoja omalla äidinkielelläni. Ei siitä ole kauan aikaa, kun jouduin googlettamaan tupaantulijaisia. Muita vaikeita vastaantulleita sanoja ovat esimerkiksi tavarajuna ja suojatie. Lisäksi tulee välillä käytettyä hassuja sanayhdistelmiä, kuten mennä eläkkeelle. Mummini ystävällisesti valaisi, että suomeksi sanotaan päästä tai jäädä eläkkeelle. Olen varmasti loistava suomen opettaja, kun en itsekään hallitse koko kieltä.

Kielikukkaset eivät toki rajoitu sanastoon - myös kielioppi saa osansa. Kun oikein ankarasti yritän ajatella suomeksi, tuntuu lauseista pahasti puuttuvan jotain. Artikkelit tietysti! Ja kun ei artikkeleita ole, ei niitä voi taivuttaakaan, vaikka muuten sanoja taivutetaan. On päiviä, jolloin yksikään substantiivi ei pääse lipsahtamaan ilman hälytyskelloja: "hei, taisit unohtaa artikkelin taivutuksen!". Oikein kunnon mielien taistelu, kun yritän keskittyä suomen kieleen, mutta saksa huutaa artikkeleidensä perään. Suomenkieliset lauseet näyttävät mun mielessä siis suunnilleen tältä:

"Huomenna pitää mennä [in die] kirjastoon ja palauttaa [die] kirjoja."

Siinä sitä ajattelee jo mielellään kokonaan saksaksi.

Puhutussa suomen kielessä kestää usein pari päivää, ennenkuin pääsen saksan kielisistä reaktiolausahduksista eroon. Sitä ennen alkaa joka toinen lause 'Genau!', kaupan kassalla tulee automaattisesti danket ja bittet ja pitkiin sepostuksiin livahtaa joukkoon saksalaisia täytesanoja. Tämä ilmiö lienee ihan ymmärrettävä, koska kielestä toiseen vaihtaminen kestää aikansa. Mutta mikä on erityisen hassua, on se että olen viime aikoina alkanut tiedostamatta lisätä saksan kielisiin lauseisiin suomalaisia sanoja. Siinä on poikaystävällä ihmettelemistä, vaikka enemmän taidan minä ihmetellä. Mistäköhän aivojen uumenista ne sanat oikein plumpsahtavat?

PS. En ole vieläkään käynyt [in der] kirjastossa palauttamassa [die] kirjoja, vaikka kirjotin tämän postauksen jo yli viikko sitten.

No comments:

Post a Comment