14 Dec 2011

Terveisiä jättikokoisilta silmäpusseilta!

Hommahan on niin, että lauantaista asti ei ole suuremmin tullut nukuttua. 

Lauantaina vietettiin nimittäin tupaantuliaisia (uskomatonta, mutta mun piti tarkistaa tää sana oikein sanakirjasta), ja saksalaisittain ilta jatkui reippaasti seuraavan päivän puolelle. Viimeiset vieraat hätisteltiin kyllä jo kolmen jälkeen, mutta yövieraiden kanssa tuli rupateltua pitkälle aamuun. Samaisten yövieraiden kanssa noustiin enemmän tai vähemmän virkeinä vähäisten unien jälkeen ylös siivoamaan ja kaupungille.

Iltasella tuli poikaystäväni parinsadan kilometrin päästä kylään. Ilta vaihtui yöksi ihan huomaamatta ja aamulla oli aikainen herätys yliopistolle. Poikaystävän oli tarkoitus mennä oppisopimushaastatteluun (kyseinen opintomuoto on Saksassa todella yleinen), mutta minun ollessa yliopistolla olivat kämppiksenikin lähteneet asunnosta ja mennessään laittaneet oven viimeisen päälle säppiin niin, ettei sitä saanut sisäpuolelta enää auki. Sinne meni siis se haastattelu. Voitte uskoa, että otti päähän..

Poikaystävän lähdettyä takaisin kotiinsa maanantaina aloitin viimeistelemään tiistaina palautettavaa tieteellistä kotiesseetä. Siinä vierähtikin, hauskaa kun oli (sarkasmivaroitus!), useampikin tunti. Nukkumaan pääsi siis vasta yön pikkutunneilla ja herätys oli tietenkin välittömästi kukonlaulun jälkeen. Mutta elämäni ensimmäinen vieraskielinen tieteellinen kotiessee on vihdoin valmis ja palautettu, ja olen mahdottoman ylpeä saavutuksestani!

Tiistaina kitkuttelin 11-tuntisen yliopistopäivän läpi pienillä päikkäreillä kirjastossa (hups vaan). Viimeisellä luennolla joku ilmoitti, että meidän instituutillamme on joulukekkerit ihan kulman takana, joissa on tarjolla ilmaista ruokaa. Lieneekö ollut jonkinlainen kollektiivinen opiskelijavaisto, mutta lauseen viimeiset kaksi sanaa toimivat taikasanan tavoin ja meitä lähti suurehko porukka vaeltamaan kohti annettuja koordinaatteja. Jouluruoka maistui ja hetken päästä joku kaivoi esille kitaran. Siinähän se ilta taas meni leppoisaa musiikkia kuunnellessa ja uusiin kanssaopiskelijoihin tutustuessa - unesta vaan ei ollut tietoakaan.

Tämä on siis oodi hyville unille, joista tulen tästä päivästä asti nauttimaan ainakin koko loppuviikon!

No comments:

Post a Comment